Maija Vilkkumaa tuntee sut läpikotaisin.

Olen ajatellut. Musiikkia. Suomalaista musiikkia. Tänään ja keskiviikkona jakaessani mainoksia olen kuunnellut Maija Vilkkumaan neljää viimeisintä albumia (lukuunottamatta Ilta Savoyssa -livealbumia) hyppien hitaimmat ja ehkä vähän tylsätkin kappaleet yli ihan vain sen takia, että jakaessa musiikin täytyy olla aika tahdikasta, että pysyn itse.. no, tahdissa.

http://www.last.fm/music/Maija+Vilkkumaa

Tänään sitten auringossa työnnellessäni lehtikärryjä aloin oikeasti ajatella Maija Vilkkumaata artistina ja eritoten sanoittajana. Olen ollut Maija-fani vuodesta 2003 (oooohh, kymppivuosi täynnä! mun piti hankkia maija-tatuointi!!), ja itseasiassa ensimmäinen kappale, jonka olen radiosta kuullut on Satumaa-tango. Jo silloin tykkäsin, vaikken yhtään tiennyt mistä tai kenestä on kyse.

Maijan (otan itselleni oikeuden käyttää sukunimen sijasta etunimeä, koska mehän käytännössä ollaan eletty yhdessä jo se kymmenen vuotta. Eikö se merkkaa jotain?) musiikissa on aina eniten iskenyt sanoitukset. Niissä on hyvin paljon samaa kuin suomalaisissa elokuvissa, joista siis myös pidän ihan hulluna, ja tää yhteinen tekijä on mun mielestä jopa hieman huvittava. Jostain syystä myös monesti yhdistän Minna Haapkylän esittämät roolihahmot Maijan biiseissä esiintyviin ihmisiin. En yhtään osaa sanoa miksi. (Näin huomiona: Haapkylähän on ollut Maija Vilkkumaan kanssa Tarharyhmä-nimisessä orkesterissa silloin 90-luvun alussa, mutta en usko, että mun ajatusleikki johtuu tästä? Ai niin, ja olihan se myös Maijan Ei-musiikkivideolla Maria Kallion roolissa....)

Niin, palatakseni sanoituksiin, oletteko koskaan oikeasti kuunnellut niitä? Siis. Kuunnellut. Unohtanut musiikin ja rytmin, ja vain keskittynyt tekstiin. Aika avartava kokemus. Vaikka Maija on pitkän uransa aikana kirjoittanut hurjan määrän kappaleita, niissä kaikissa on selkeänä teemana ihmisyys. Eläminen, kuoleminen, rakastuminen, pettyminen. Poikkeuksiakin on, mutta kukapa jaksais jatkuvasti tehdä perunasta päivällistä. Mun mielestä hauskinta ja mielenkiintoisinta on bongailla tuttuja asioita Maijan kappaleista. Tuntuu, että jokaisessa on osa minua.

Yks plus yks. Suomalaiset elokuvat. Maijan sanoitukset. Samaistuminen sanoituksiin. Taidan olla suomalainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Koska juuri aiemmin mainitsemani piirteet ovat sitä, minkälaisena näen suomalaisen ihmisen ja ennen kaikkea naisen! Ja juuri sellainen minäkin olen. Minä olen suomalainen draamaelokuva. Minä olen Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Minä näen itseni pyörittämässä lantiota Mun elämä -biisissä.

Just tämän takia Maija ja Maijan sanoitukset on täyttä kultaa. En milloinkaan ole päässyt lähemmäksi itseäni kuin kuuntelemalla Maijan levyjä. Ja miettikää, Maija ei edes tunne mua (eikä toivottavasti muistakaan, terveisin Tiia, just 18-vuotta täyttänyt känniääliö) ja silti se kirjoittaa musta! Se on ihan hullua. Mutta samalla täytyy myös todeta olevansa aivan tavallinen ihminen - suomalainen - kaikkien näiden viiden miljoonan muun joukossa. On mulla omat spesiaalit piirteet, mutta raamit on samat. Olen suomalainen nainen.

Maija Vilkkumaa - Mun elämä

Maija Vilkkumaa - Lottovoitto (tämä biisi on yhtäkuin minä lähdössä Tanskaan vuodeksi)

Maija Vilkkumaa - Yksi (ehdoton lempparibiisini!)

From Tornio,
with soooooo much love and hugs and stuff

Tiia

Jos mun mieli muuttuu

En olisi kyllä koskaan uskonut, että sanon tätä, mutta tässä se tulee: mä olen alkanut epäillä, että oonkohan mä nyt ollenkaan oikealla alalla.

Kolme vuotta perusopintoja, kohta yks amk-vuosi ja jonkun verran työkokemusta takana viestinnän parista. Jotenkin tuntuu, että mä olen saavuttanut jo "huippuni"; ettei mun oma mielenkiinto enää jaksa kantaa tästä pidemmälle.

Alkuhuuma on hävinnyt aikoja sitten, kiinnostus on lopahtanut eikä uudesta innostuminen ole enää arkipäivää. Enää en elä siinä pilvilinnassa, että pelastan suomalaisen elokuvakulttuurin kansainvälistämällä sen. En usko, että mulla on yhtään sen hienompia käsikirjoitusideoita, kuin kenelläkään muulla. En oikeastaan edes osaa tehdä mitään alaan liittyvää käytännössä. Joo-o, osaan painaa reciä. Käytän Premiereä suht' sujuvasti. Mulla on ideoita. Mutta mua ei huvita.

Haaveilun tilalle on tullut järki, joka sanoo, ettei mulle ole sijaa tällä alalla. Mä olen nähnyt paljon aktiivisempia ja innostuneempia ihmisiä, jotka mielestäni ansaitsevat sen paikan, jonne olen itse halunnut. Yhtäkkiä voisi kuvitella, että tämä on jotain masentunutta itsesäälissä pyöriskelyä, joka on suora jatkumo huonosti menneestä projektista tai kurssista, mutta ei, sitä tämä ei ole. Tämä on järkipuhetta.

Kuitenkin tässä vaiheessa näen pyörtämisen huonona vaihtoehtona. Pohja on hyvä. Nyt sille vain pitäisi jaksaa alkaa kasaamaan materiaalia. Voi että! Helpommin sanottu kuin tehty. Sofia sanoi tänään hyvin (tosin toisesta asiasta puhuttaessa ja ehkä hieman eri sanoin), että jos jotain alkaa tekemään, vaikkei yhtään huvita, niin eihän siitä tuu hevonvittuakaan. Mä oon niin samaa mieltä.

No, jos ajatellaan hypoteettisesti, että mä lopettaisin tämän koulun ja vaihtaisin kokonaan alaa, niin mihin mä lähtisin tästä. Vaihtoehtoja on!

1) Jos ei olisi rahasta just nyt pulaa, pakkaisin kamani, muuttaisin Tanskaan ja alottaisin siellä asiat alusta.
2) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ruokaan.
3) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ihmisten auttamiseen.
4) Olisin vain. Ei, se ei oo vaihtoehto.

Ihan totta puhuakseni, mä just viime viikolla tsekkailin jo uusia kouluja, joihin voisin hakea. Täytyy myöntää, että huvittais suunnattomasti laittaa paperit pariin paikkaan ja kokeilla onnistuuko. Eihän siinä mitään häviäisi. Toisaalta myös miettii, että jos katsois tämän "jakson" loppuun ja käsikirjoittelis sitä tulevaisuutta vasta sitten. En tiiä.

Mutta kaikesta juupas eipäs -sekoilusta huolimatta pakko sanoa, että on tämä Suomi ihana maa, kun täällä on niin paljon mahdollisuuksia opiskella! Vaikka se taloudellisesti on kuin sillankaiteella seisomista. Mutta pieni jännitys pitää virkeenä :)

"Saanko nyt poistua?", kysyisi Mikko Toisenlaisista frendeistä. Heippa!

From Tornio,

with love

Tiia

Ps. ne pari koulua, joita kattelin .... ne oli tän alan kouluja. Hihi. :D

Valokuvauskurssin satoa Tiialta

Hih, ku Sofiakin, niin sitten minäkin! Tässä pari kuvaa, jotka ovat siis samaiselle valokuvauskurssille otettuja kuin Sofian kuvat. Mallina... Sofia. Yllättäen.

Mikään valokuvaajahan mä en ole. Kaukana siitä. Ei oikein intohimot riitä treenailemaan tätä yhtään tämän enempää, kun kiinnostukset on kuitenkin enemmän siinä liikkuvassa kuvassa. Mutta ihan tyytyväinen näihin olenkin, vaikka hiottavaa olis lastenlapsille asti.

Kuvissa piti siis näkyä Sofian luonteenpiirteen x 10, mutta mun ideat vähän jämähti kasaan, ja nyt nää on vain kuvia Sofiasta. Tosin parista kyllä tunnistaa niitä piirteitä, joita ehkä hain. ;)

Elämästä nauttiva Sofia.

Matkustelusta haaveileva Sofia.

Asenne-Sofia. (Mä en tiedä mitä tämän laadulle tapahtui, mutta ei se tältä mun koneella näytä!)

Äijä-Sofia.


From Tornio,
with love

Tiia♥

Koulua ja kuvailua!

Tämä vuosi on alkanut hyvin koulupainotteisesti, sillä heti joululoman jälkeen meillä alkoi valokuvauksen kurssi! Mitä mahtavuutta! Nyt vajaan kolmen viikon aikana on tullut kuvailtua niin koulussa kuin kouluajan ulkopuolella - eli opiskeleltu on! Olen kyllä kurssiin tosi tyytyväinen, moni asia avautui aivan eri lailla kuin ennen ja ainakin omasta mielestäni kehitystä on havaittavissa. Pidän kyllä tästä meidän linjan opetustyylistä, missä pidetään "kurssi kerrallaan", silloin opetuksesta tulee todellakin intensiivistä.

Kurssin arvionti perustuu opettajalle palautettuun henkilökuvasarjaan, missä kuvia on määrä olla 3-5. Tänään sain päätökseeni tämän kuvausstressin, sillä sain kuvat käsiteltyä valmiiksi! Vielä poltto levylle ja palautus, niin tämä kurssi oli minun osaltani tässä. Sitten olisikin vuorossa kuukauden mittainen journalismin kurssi! Sitä odotellessa, opettaja on ainakin supermukava!

Mallina kuvissa oli Tiia ja kuvailtua tuli muutamana päivänä. Eilen oltiin studiossa melkein koko ilta kuvailemassa - ja hyvinhän se meni! Eniten tykkään ehdottomasti nyrkkeilykuvista, vaikka ne eivät ehkä teknisesti olleet onnistuneimpia. But who cares - Tiian asenne oli niin kova! Tässä teille muutama tuotoksista:

Viikonlopuksi on luvassa paljon valvomista, sillä osallistutaan yhden lyhytelokuvan kuvauksiin. Tarkoitus olisi saada 8min lyhytelokuva kuvattua viikonlopun aikana - eli paljon ei nukkumaan ehdi. Meidän nakitettiin Tiian kanssa lavastajiksi - suurimmaksi osaksi sen takia, että osa elokuvasta kuvataan meidän kämpässä! Hihii, huoneisto numero 36 pääsee siis mukaan lyhytelokuvaan! Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa saan jakaa lopputuloksen teidän kanssa. :)

♥:llä Sofia & Milla

Mutta mitä tapahtui joululomalla?

Hyvää tammikuun yhdeksättä! Päivämäärästä voitte päätellä, että lomailut on lomailtu ja arkinen aherrus on alkanut. Ei voi muuta sanoa kuin JES! Lomalla oleminen on kivaa, mutta koska nykypäivänä lomailu on enemmän stressaavaa kuin tavallinen arki, nyt oli hyvä aika heittää matkalaukku takaisin kaappiin ja palata tuttuihin rutiineihin.

Nousu. Tai lasku.

Meidän loma alkoi siis perjantaina 21.12. Sofia lähti jo edeltävänä päivänä kohti Kauhajokea, itse jäin Tornioon odottelemaan mun perhettä. Joulu oli siis tarkoitus viettää mun luona täällä pohjoisessa. Huippua! Pieni jännitysmomenttikin saatiin loman alkuun, kun Sofia siivotessaan kylpyhuonetta "rikkoi" suihkunkahvan (se siis "jäi käteen"), mutta vuokraisäntä saatiin paikalle nopeesti korjaamaan tilanne. Olis ollut ikävää olla joulu ilman suihkua...

Esittelin äitille paikkoja.

Ennen Äitin ja Veeran saapumista kävin hieman joululahjaostoksilla. Alunperin oltiin sovittu, ettei lahjoja osteta, vaan keskitytään ruokapuoleen, mutta loppujen lopuksi päädyin siihen tulokseen, ettei joulu ole mitään ilman paria pakettia kuusen alla. Onneksi meillä on täällä Torniossa sen verran hyvät ostosmahdollisuudet, että kovin kauaa ei tarvinnut kauppoja kierrellä.

Itse jouluaattohan meni hieman eri kaavalla kuin aiempina vuosina. Paikkakunnan vaihdon vuoksi normikuviosta jäivät uupumaan joulusauna (höh), mutta mukaan tuli jotain uutta: joulurauhanjulistus! Mistään erikoisesta tilaisuudesta ei ollut kyse, mutta koska herkistyn aina tuonlaisista yhteisöllisistä tilanteista, julistus oli oikein hyvä lisä aattoon! En nyt muista kuinka mones kerta tuo oli, kun Torniossa julistetaan joulurauha, mutta sadoista puhutaan. Huh, mitä historian havinaa! Asioita, joita ei tapahdu Kauhajoella...

Me katottiin jouluna aiheeseen kuuluvia tv-sarjoja.

Pakollinen yhteiskuva. :D

Joulunpyhien jälkeen suunnattiinkin yhtä matkaa kohti etelää. Äiti ja Veera meni kotiin, ja mä jatkoin matkaani Seinäjoen asemalta kohti Helsinkiä. Siitä oli tarkoitus jatkaa Köpikseen! Saavuin Hkiin torstain ja perjantain (27. - 28.) välisenä yönä. Koska mun lento lähti vasta seuraavana aamuna puoli seiskan aikoihin, hengailin hetken Helsingin keskustassa Tiinan ja sen kavereiden kanssa. Istuttiin hetkinen jossain paikallisessa, mutta koska oli torstai, Tiinan vika bussi kotiin lähti kahden pintaan, joten silloin meikäkin sit siirty Helsingin lentokentälle (HUOM! Se ei oo enää Helsinki-Vantaa?!?). Siellä sit koomailua ja istumista neljän tunnin verran. Seuran tarjosi itärajan naapurit...

Köpis oli yhtä ihana ku ennenkin♥ Olin siellä seiskan jälkeen aamulla. Koko kaupunki oli jo ihan hereillä ja arska paisto. T-paita ja nahkatakki oli täydellinen yhdistelmä: kylmyydestä ei ollut tietoakaan! Heti kun pääsin rautatieasemalta ulos, pari paikallista herrasmiestä neuvoi mulle tietä. Tovereiden kanssa sitten rupateltiin hetki ja käveltiin yhtä matkaa mun pysäkille. Siinä vaiheessa kyllä jouduin taas toteamaan, että tanskalaiset miehet ON VIELÄKIN mukavia (ja komeita!!!).

Tanskan reissua kesti viikon verran. Siinä ajassa ehdin tavata vanhoja tuttuja: Heta ja Yan (sekä ihana Freya ja piiiiieni Saga), Elina (kiitos tuhannesti majoituksesta♥), Petra, mun au pair -perhe (lukuunottamatta Rasmusta :/) ja Tiina, Tanja, Antonio.... Shoppaillakin ehdin, vaikka aluksi se tuntui aika toivottomalta! Opiskelija-aikana kun ei ole tullut juurikaan SHOPPAILTUA sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pienen kiertelyn ja tsemppauksen jälkeen pääsin tukemaan Tanskan kuningaskuntaa vaatimattomalla omaisuudellani. Löysin muun muassa uuden tuoksun (....oikeasti ekan kunnollisen tuoksun!) ja törkeen makeet kengät! Ja pari muuta juttua................krhm. Jos joskus suunnittelette kaupunkilomaa nimenomaan shoppailumielessä, niin suunnatkaa Köpikseen. Tsajjajaa!

3

Please, kill me♥

Minni ja Mikki -tyynyliinat. Niin SÖPÖT!

Mmm.............

Ihmisten tapaamisen ja shoppailun lisäksi söin paljon (mm. SUSHIA, vihdoin...!), join joka päivä jotain (törkeesti punkkua ja tavallista enemmän mojitoja...), yllätyin 83 senttiä maksavista Breezereistä, näin Pieni merenneito -patsaan, esitin Suomen prinsessaa (taas) ja pääsin seurueeni kanssa ilmaseksi baariin, vietin synttäreitä uv:n ohella, näin hulluja tanskalaisia juoksemassa ilotulitteet käsissä, rakastuin Köpikseen taas vähän enemmän, aloin ikävöidä takaisin ja päätin, että joskus vielä muutan sinne. Se vaan on niin mun juttu!

Vika viikonloppu olikin sit pyhitetty Kauhajoelle. Aikamoinen soppa koko reissu, mutta näinpä tuttuja ja vietin hauskan illan baareissa, sekä yön saunoen ja poreillen. Vähän tuli kärhämääkin, hihi. Mutta hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan! Spessukiitoksen Jennille, tiedät kyllä mistä♥

On meillä Pohjammaallaki komiaa!

Maanantaina tultiin takaisin LUMISEEN Tornioon. Ihanaa. Oma koti ja oma sänky on parasta maailmassa! Eikä ihmisetkään täällä ihan kamalia ole ;)

... mutta pohjosen värit vie voiton.

From Tornio, with love,

Tiia

Joululoma ♥

Huh, se olis sitten ensimmäinen lukukausi takana ja tämäkin vuosi melkein lopussa. Aika on mennyt älyttömän nopeesti, tuntuu että vasta muutettiin Tornioon, vaikka asutaan siellä nyt 5 kuukautta! Kaupunki on tullut aika hyvin tutuksi ja on tullut tutustuttua tosi kivoihin ihmisiin. Ja pakko kyllä sanoa - lappilaiset tuntuvat olevan paljon mukavempia (ja iloisempia) kuin meillä kotona päin. Sitä aina välillä ihmettelee, että mistä tämä kaikki hyväntuulisuus tulee.

Koulusta pakko sanoa sen verran, että kivaa on ollut! Meillä on tänä syksynä ollut tylsät teoriakurssit ennen käytännön kursseja, mutta nyt nekin alkavat olla takanapäin. Tylsistä koulupäivistäkin on selvitty hienosti mahtavien luokkakavereiden ansiosta! Meidän luokalle on kyllä kerääntynyt niin mahtava porukka täynnä ihania persoonia. I like! <3

Olen melko ylpeä itsestäni, sillä olen (aina välillä) jopa jaksanut opiskella. Olen saanut nyt jonkin verran numeroitakin kursseista ja alku näyttää lupaavalta! Koossa on kaksi 4:sta ja kaksi 5:sta (1-5 arvostelulla), eli ei mikään huono saavutus tälläiseltä hajamieliseltä ja vajaan keskittymiskyvyn omistavalta kikattelijalta.

Tänä syksynä/alkutalvena vapaa-aikaa on tullut vietettyä tallilla, kuntosalilla, lenkkeilemällä ja tietenkin yhteisissä illanvietoissa luokkakavereiden kanssa! Koulukin (tai siis sen oppilaskunta) on järjestänyt kiitettävän paljon ohjelmaa, mistä on aina riittänyt puhuttavaa seuraaville viikoille. ;D

Voisin höpöttää tähän vaikka kuinka, mutta en usko että kukaan jaksaa kaikkea löpinääni lukea. Istun tällä hetkellä junassa Millan kanssa menossa kohti kotia. Kotiin matkustamiseen menee aina mukavasti se 6-7h aikaa (vähintään..), mutta on se sen arvoista kun näkee perheen ja kotipuoleen jääneet ihanat ystävät piiiiitkästä aikaa! <3

Ny olis sitten aika joululoman! Oikein hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013! Muistakaa ottaa rennosti :)

♥:llä Sofia & Milla

Maailman parhaat synttärit !

Syysloman jälkeen oli ihanaa palata Tornioon, sillä heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa mun synttärit! Niitä olikin odotettu. Teemana meillä oli ihana 80-luku, koska sen ajan musiikki ja vaatteet on vaan jotain niin kivaa. :) Joku kyllä taisi mainasta, että 70-luvulla oli vielä hauskemmat kuteet, ehkä sellaiset juhlat sitten seuraavaksi?

Sen lisäksi saatiin ihana viikonloppuvieras, eli Kaisa ♥ Harmi vain, että ei ehditty näyttää täältä kaikkea, koska meillä meni niin paljon aikaa juhlien järjestämiseen (ja nukkumiseen... :D). Kyllähän me kuitenki Umpitunneli näytettiin, eikö se riitä? :D

Kaisa ja sen purkan makuiset muffinssit :D

Meidän kasarilookit!

 Juhlat oli ihan parhaat! Meitä oli yhteensä 21 - mun 21-vuotisjuhlilla, eli aika hyvin :3 Tehtiin mun huoneeseen disco, missä oli koristeluita, discopallo ja sellanen valodiscopallo! Eli tunnelmaa löytyi. Sen lisäksi vihdoinkin saatiin asennettua Tiian kotiteatterisarja, mistä sitten soi maailman ihanin kasarimusiikki! Naapureiden mielestä ilmeisesti liiankin kovaa, mutta syytän edelleen Tiian ilmakitarasooloa :D Jonka jälkeen kukaan ei siis muistanut laittaa volyymia alas. Mutta oltiinhan me tietysti naapureita varoitettu lapulla, missä ystävällisesti toivotettiin heidätkin tervetulleiksi kasaritunnelmiin. Olin pikkusen pettynyt, kun ei yhtäkään naapuria tullut :(

Koko juhlaporukka!

Mitä tähän sitten sanoisi.... :)

Iiiihania ystäviä ♥

Oli ihanat juhlat - nyt voi sitten vähän rauhoittua. Vai voiko? Marraskuulle olisi luvassa monenlaista ohjelmaa. Huh. Ei kai se auta, kun nauttia näistä opiskelijaelämän iloista ja ihanista ihmisistä! :)

♥:llä Sofia