Jos mun mieli muuttuu

En olisi kyllä koskaan uskonut, että sanon tätä, mutta tässä se tulee: mä olen alkanut epäillä, että oonkohan mä nyt ollenkaan oikealla alalla.

Kolme vuotta perusopintoja, kohta yks amk-vuosi ja jonkun verran työkokemusta takana viestinnän parista. Jotenkin tuntuu, että mä olen saavuttanut jo "huippuni"; ettei mun oma mielenkiinto enää jaksa kantaa tästä pidemmälle.

Alkuhuuma on hävinnyt aikoja sitten, kiinnostus on lopahtanut eikä uudesta innostuminen ole enää arkipäivää. Enää en elä siinä pilvilinnassa, että pelastan suomalaisen elokuvakulttuurin kansainvälistämällä sen. En usko, että mulla on yhtään sen hienompia käsikirjoitusideoita, kuin kenelläkään muulla. En oikeastaan edes osaa tehdä mitään alaan liittyvää käytännössä. Joo-o, osaan painaa reciä. Käytän Premiereä suht' sujuvasti. Mulla on ideoita. Mutta mua ei huvita.

Haaveilun tilalle on tullut järki, joka sanoo, ettei mulle ole sijaa tällä alalla. Mä olen nähnyt paljon aktiivisempia ja innostuneempia ihmisiä, jotka mielestäni ansaitsevat sen paikan, jonne olen itse halunnut. Yhtäkkiä voisi kuvitella, että tämä on jotain masentunutta itsesäälissä pyöriskelyä, joka on suora jatkumo huonosti menneestä projektista tai kurssista, mutta ei, sitä tämä ei ole. Tämä on järkipuhetta.

Kuitenkin tässä vaiheessa näen pyörtämisen huonona vaihtoehtona. Pohja on hyvä. Nyt sille vain pitäisi jaksaa alkaa kasaamaan materiaalia. Voi että! Helpommin sanottu kuin tehty. Sofia sanoi tänään hyvin (tosin toisesta asiasta puhuttaessa ja ehkä hieman eri sanoin), että jos jotain alkaa tekemään, vaikkei yhtään huvita, niin eihän siitä tuu hevonvittuakaan. Mä oon niin samaa mieltä.

No, jos ajatellaan hypoteettisesti, että mä lopettaisin tämän koulun ja vaihtaisin kokonaan alaa, niin mihin mä lähtisin tästä. Vaihtoehtoja on!

1) Jos ei olisi rahasta just nyt pulaa, pakkaisin kamani, muuttaisin Tanskaan ja alottaisin siellä asiat alusta.
2) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ruokaan.
3) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ihmisten auttamiseen.
4) Olisin vain. Ei, se ei oo vaihtoehto.

Ihan totta puhuakseni, mä just viime viikolla tsekkailin jo uusia kouluja, joihin voisin hakea. Täytyy myöntää, että huvittais suunnattomasti laittaa paperit pariin paikkaan ja kokeilla onnistuuko. Eihän siinä mitään häviäisi. Toisaalta myös miettii, että jos katsois tämän "jakson" loppuun ja käsikirjoittelis sitä tulevaisuutta vasta sitten. En tiiä.

Mutta kaikesta juupas eipäs -sekoilusta huolimatta pakko sanoa, että on tämä Suomi ihana maa, kun täällä on niin paljon mahdollisuuksia opiskella! Vaikka se taloudellisesti on kuin sillankaiteella seisomista. Mutta pieni jännitys pitää virkeenä :)

"Saanko nyt poistua?", kysyisi Mikko Toisenlaisista frendeistä. Heippa!

From Tornio,

with love

Tiia

Ps. ne pari koulua, joita kattelin .... ne oli tän alan kouluja. Hihi. :D