Huoneisto numero 36: Maija Vilkkumaa tuntee sut läpikotaisin.

Olen ajatellut. Musiikkia. Suomalaista musiikkia. Tänään ja keskiviikkona jakaessani mainoksia olen kuunnellut Maija Vilkkumaan neljää viimeisintä albumia (lukuunottamatta Ilta Savoyssa -livealbumia) hyppien hitaimmat ja ehkä vähän tylsätkin kappaleet yli ihan vain sen takia, että jakaessa musiikin täytyy olla aika tahdikasta, että pysyn itse.. no, tahdissa.

http://www.last.fm/music/Maija+Vilkkumaa

Tänään sitten auringossa työnnellessäni lehtikärryjä aloin oikeasti ajatella Maija Vilkkumaata artistina ja eritoten sanoittajana. Olen ollut Maija-fani vuodesta 2003 (oooohh, kymppivuosi täynnä! mun piti hankkia maija-tatuointi!!), ja itseasiassa ensimmäinen kappale, jonka olen radiosta kuullut on Satumaa-tango. Jo silloin tykkäsin, vaikken yhtään tiennyt mistä tai kenestä on kyse.

Maijan (otan itselleni oikeuden käyttää sukunimen sijasta etunimeä, koska mehän käytännössä ollaan eletty yhdessä jo se kymmenen vuotta. Eikö se merkkaa jotain?) musiikissa on aina eniten iskenyt sanoitukset. Niissä on hyvin paljon samaa kuin suomalaisissa elokuvissa, joista siis myös pidän ihan hulluna, ja tää yhteinen tekijä on mun mielestä jopa hieman huvittava. Jostain syystä myös monesti yhdistän Minna Haapkylän esittämät roolihahmot Maijan biiseissä esiintyviin ihmisiin. En yhtään osaa sanoa miksi. (Näin huomiona: Haapkylähän on ollut Maija Vilkkumaan kanssa Tarharyhmä-nimisessä orkesterissa silloin 90-luvun alussa, mutta en usko, että mun ajatusleikki johtuu tästä? Ai niin, ja olihan se myös Maijan Ei-musiikkivideolla Maria Kallion roolissa....)

Niin, palatakseni sanoituksiin, oletteko koskaan oikeasti kuunnellut niitä? Siis. Kuunnellut. Unohtanut musiikin ja rytmin, ja vain keskittynyt tekstiin. Aika avartava kokemus. Vaikka Maija on pitkän uransa aikana kirjoittanut hurjan määrän kappaleita, niissä kaikissa on selkeänä teemana ihmisyys. Eläminen, kuoleminen, rakastuminen, pettyminen. Poikkeuksiakin on, mutta kukapa jaksais jatkuvasti tehdä perunasta päivällistä. Mun mielestä hauskinta ja mielenkiintoisinta on bongailla tuttuja asioita Maijan kappaleista. Tuntuu, että jokaisessa on osa minua.

Yks plus yks. Suomalaiset elokuvat. Maijan sanoitukset. Samaistuminen sanoituksiin. Taidan olla suomalainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Koska juuri aiemmin mainitsemani piirteet ovat sitä, minkälaisena näen suomalaisen ihmisen ja ennen kaikkea naisen! Ja juuri sellainen minäkin olen. Minä olen suomalainen draamaelokuva. Minä olen Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Minä näen itseni pyörittämässä lantiota Mun elämä -biisissä.

Just tämän takia Maija ja Maijan sanoitukset on täyttä kultaa. En milloinkaan ole päässyt lähemmäksi itseäni kuin kuuntelemalla Maijan levyjä. Ja miettikää, Maija ei edes tunne mua (eikä toivottavasti muistakaan, terveisin Tiia, just 18-vuotta täyttänyt känniääliö) ja silti se kirjoittaa musta! Se on ihan hullua. Mutta samalla täytyy myös todeta olevansa aivan tavallinen ihminen - suomalainen - kaikkien näiden viiden miljoonan muun joukossa. On mulla omat spesiaalit piirteet, mutta raamit on samat. Olen suomalainen nainen.