Joululoma ♥

Huh, se olis sitten ensimmäinen lukukausi takana ja tämäkin vuosi melkein lopussa. Aika on mennyt älyttömän nopeesti, tuntuu että vasta muutettiin Tornioon, vaikka asutaan siellä nyt 5 kuukautta! Kaupunki on tullut aika hyvin tutuksi ja on tullut tutustuttua tosi kivoihin ihmisiin. Ja pakko kyllä sanoa - lappilaiset tuntuvat olevan paljon mukavempia (ja iloisempia) kuin meillä kotona päin. Sitä aina välillä ihmettelee, että mistä tämä kaikki hyväntuulisuus tulee.

Koulusta pakko sanoa sen verran, että kivaa on ollut! Meillä on tänä syksynä ollut tylsät teoriakurssit ennen käytännön kursseja, mutta nyt nekin alkavat olla takanapäin. Tylsistä koulupäivistäkin on selvitty hienosti mahtavien luokkakavereiden ansiosta! Meidän luokalle on kyllä kerääntynyt niin mahtava porukka täynnä ihania persoonia. I like! <3

Olen melko ylpeä itsestäni, sillä olen (aina välillä) jopa jaksanut opiskella. Olen saanut nyt jonkin verran numeroitakin kursseista ja alku näyttää lupaavalta! Koossa on kaksi 4:sta ja kaksi 5:sta (1-5 arvostelulla), eli ei mikään huono saavutus tälläiseltä hajamieliseltä ja vajaan keskittymiskyvyn omistavalta kikattelijalta.

Tänä syksynä/alkutalvena vapaa-aikaa on tullut vietettyä tallilla, kuntosalilla, lenkkeilemällä ja tietenkin yhteisissä illanvietoissa luokkakavereiden kanssa! Koulukin (tai siis sen oppilaskunta) on järjestänyt kiitettävän paljon ohjelmaa, mistä on aina riittänyt puhuttavaa seuraaville viikoille. ;D

Voisin höpöttää tähän vaikka kuinka, mutta en usko että kukaan jaksaa kaikkea löpinääni lukea. Istun tällä hetkellä junassa Millan kanssa menossa kohti kotia. Kotiin matkustamiseen menee aina mukavasti se 6-7h aikaa (vähintään..), mutta on se sen arvoista kun näkee perheen ja kotipuoleen jääneet ihanat ystävät piiiiitkästä aikaa! <3

Ny olis sitten aika joululoman! Oikein hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013! Muistakaa ottaa rennosti :)

♥:llä Sofia & Milla

Maailman parhaat synttärit !

Syysloman jälkeen oli ihanaa palata Tornioon, sillä heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa mun synttärit! Niitä olikin odotettu. Teemana meillä oli ihana 80-luku, koska sen ajan musiikki ja vaatteet on vaan jotain niin kivaa. :) Joku kyllä taisi mainasta, että 70-luvulla oli vielä hauskemmat kuteet, ehkä sellaiset juhlat sitten seuraavaksi?

Sen lisäksi saatiin ihana viikonloppuvieras, eli Kaisa ♥ Harmi vain, että ei ehditty näyttää täältä kaikkea, koska meillä meni niin paljon aikaa juhlien järjestämiseen (ja nukkumiseen... :D). Kyllähän me kuitenki Umpitunneli näytettiin, eikö se riitä? :D

Kaisa ja sen purkan makuiset muffinssit :D

Meidän kasarilookit!

 Juhlat oli ihan parhaat! Meitä oli yhteensä 21 - mun 21-vuotisjuhlilla, eli aika hyvin :3 Tehtiin mun huoneeseen disco, missä oli koristeluita, discopallo ja sellanen valodiscopallo! Eli tunnelmaa löytyi. Sen lisäksi vihdoinkin saatiin asennettua Tiian kotiteatterisarja, mistä sitten soi maailman ihanin kasarimusiikki! Naapureiden mielestä ilmeisesti liiankin kovaa, mutta syytän edelleen Tiian ilmakitarasooloa :D Jonka jälkeen kukaan ei siis muistanut laittaa volyymia alas. Mutta oltiinhan me tietysti naapureita varoitettu lapulla, missä ystävällisesti toivotettiin heidätkin tervetulleiksi kasaritunnelmiin. Olin pikkusen pettynyt, kun ei yhtäkään naapuria tullut :(

Koko juhlaporukka!

Mitä tähän sitten sanoisi.... :)

Iiiihania ystäviä ♥

Oli ihanat juhlat - nyt voi sitten vähän rauhoittua. Vai voiko? Marraskuulle olisi luvassa monenlaista ohjelmaa. Huh. Ei kai se auta, kun nauttia näistä opiskelijaelämän iloista ja ihanista ihmisistä! :)

♥:llä Sofia

Karvaisia kuulumisia by Milla

Hei vain kaikille! Oli kuulemma mun vuoro kirjottaa tähän blogiin, koska noi kaks on niin väsyneitä, ettei ne pysty minkäänlaiseen aivotoimintaan. Ne oli eilen jossain riehumas niiden kavereiden kans, varmaan taas jotkut opiskelijabileet. No eipä se mua niin haitannu, varsinkin kun ne viimeset 3 viikkoa on ollu erikoisen rauhallisia ja viihtyneet melkein kaikki illat kotona.

Mä alan kyllä tykätä elämästä täällä uudessa kodissa. Aluks mä en tienny et mitä ihmettä oikeen tapahtuu ja mihin kaikki kaverit jäi, mut nyt mä oon tajunnu et ei se täällä eläminen oo sen hassumpaa. Varsinkin kun saan syödä kaikki luut ihan yksin! Mun mielestä on myös kivaa, kun täällä ei käy lapsia kylässä, ne on edelleenkin niin pelottavia otuksia. Ja mun uus kaveri Tiia on niin ihana! Se jaksaa aina leikkiä mun kans ja rapsutella mua. Se kyllä välillä moittii mua kerjäämisestä, mut sit kun mä katon sitä oikeen surusilmillä, niin se aina antaa herkkuja! Oon kyllä saanut niin paljon ruokaa, että välillä mietin et meneekö mun linjat ihan pilalle. Mut onneks mä pääsen aika paljon uloskin.

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika hassuja. Täällä oli jotkut lettukestitkin, missä oli hirveeesti ihmisiä. Mulla kävi koirakaverikin kylässä, mut mä en kyllä tykänny siitä, kun se tuli liian lähelle mun sänkyä! Enimmäkseen mä kyllä viihdyin omassa pedissäni, mut välillä kävin syömäs lättyjä ja tutustumas uusiin kavereihin. Yks ilta nuo kaks oli pelaamassa paintballia, eivätkä ottaneet mua mukaan! Mä olisin kyllä voinut lähtee sinne kans ulkoileen. Mut pääsin mä sit viime viikonloppuna juokseen metsään. Käytiin tuolla rajan puolella jossain metsässä, missä meni kaikkia hassuja polkuja ja reittejä. Aluks nuo oli ihan hukassa ja käveltiin ihan mihin sattuu, mut sit lopulta löydettiin perille. Mulla oli kyllä niin kiva päivä, kun pääsin vähän juokseen irti metsään!

Meidän keittiös oli lettukesteillä niin paljon ihmisiä, että mä pysyttelin etäämmällä ihmettelemäs.

Mentin aluks aiva hassuja reittejä kun lähettiin vaeltaan, mut eipä se mua haitannu!

Käytiin tässä leiripaikalla kääntymäs. Meidän uus kaveri Pexi teki nuotion, mikä oli aika pelottavaa. Mä keskityin jahtaamaan lehtiä sillä aikaa. Mut sit kun ne alko paistaa makkaraa niin kävin kans hakees pari palaa!

Huomenna ollaan ilmeisesti lähdös johonkin, koska matkalaukku on jo kaivettu esille, mihin munki tavaroita on pakattu. Mulle on puhuttu Sunesta, että ilmeisesti ollaan menos käymään kotona! Se oliskin kivaa, mun on jo ikävä mun kaikkia kavereita sieltä.

Koiran tuoksuisin terveisin

Milla <3

Nuudelikulhon ääreltä

Hei kaikki!

Teen tähän alkuun pienen tunnustuksen: mulla ei ole mitään ideaa, mistä kirjoittaisin nyt. En kerta kaikkiaan vain keksinyt muuta tekemistä, joten ajattelin päivittää tämän blogin, kun viime kerrastakin on jo ehtinyt vierähtää tovi.

Fiksuna opiskelijana (ja ihmisenä yleensä) menisin nyt nukkumaan, kun KERRANKIN on sellainen ilta, ettei ole oikein mitään tekemistä; ei ole Salkkareita tai BB-jaksoja katsottavana, ei ole mitään analysoitavaa, ei edes tarvi lenkkeillä (EIPÄ). Kaikenlisäksi oon yksin kotona, kun Sofia lähti... ulvomaan kuuta. Tai katselemaan tähtitaivasta. Jotain hurjan romanttista ;) Nyt on vain minä ja nuudelit (jotka ei edes ole vielä valmiina, joten siinä mielessä otsikkokin on harhaanjohtava...).

Kuten aiemmissakin teksteissä mainittu, meidän viime kouluviikot on olleet aika - noh, sanotaanko vaikka, että ytimekkäitä. Molempina viikkoina koulua oli peräti kaksi päivää viikkoa kohden, ja yhdessä välissä meillä oli huimat KUUSI päivää lomaa (=itseopiskelua=lomaa)! Siinä alkoi kyllä vähän masentaa, kun ei hirveästi ollut puuhailtavaa.

Nyt viime aikoina on tosin tullut sellanen tosi sosialisoitunut olo, kun ollaan jouduttu (omg) luokan kanssa puuhailemaan kaikenmoista yhdessä. Edellisviikolla käytiin keilaamassa (siitä on ehkä mainittu..?), viime keskiviikkona suunnistettiin Rastibileiden merkeissä (ouuuu, niistä puhutaan vielä pitkään!), perjantaina pojat (Atte, Joni, Pexi & Teemu) tuli meille syömään ja pelailemaan JA lauantaina vietettiin leffailtaa (jossa en tosin ollut, mutta liityin porukkaan myöhemmin Pikku Berliinin miljöössä).

(Rastibileet on muuten TOKKO ry:n järjestämä suunnistusvivahteinen ja humalanhakuinen ryhmäytymisiltama.)

Rastibileethän meni meidän joukkueelta eli Ville ja Etelän Hetelmiltä juurikin niin kuin pitikin, eli voitettiin koko paska. Palkinnoksi saatiin kassillinen makaronia, hernaria, maissia, tonnikala, jne., mitä näitä ny on! Tiimi veti alusta loppuun asti ihan täysillä, vai voitteko väittää vastaan, jos ilta alkoi räppi-battlella suorassa radiolähetyksessä (jonka tuomarina oli muuten Setä Tamu!) ja päättyi pisimpään vaatejonoon ja nudismin harjoittamiseen Tornion keskustassa (sekä pariin mustelmaan, kuva alla :D)! Eipä tuosta suorituksesta olisi muuta voinut ansaitakaan!

Damagea.

Pexi toi meille torstaina krapularuokaa♥

Perjantaina sitten tosiaan otettiin vähän rauhallisemmin, koska mä ja Sofia ollaan... tittidii.. tipattomalla! Pyydettiin luokkatovereita meille pelailemaan, ja siinä odotellessa keksin, että voitais tehdä jotain ruokaa meidän voittoaineksista. Urheat ritarit saapuivatkin paikalle, ja ilta meni syödessä Pexin tekemää tonnikalakastiketta ja makaronia, pelatessa Bangia ja höpötellessä turhia. Huippu ilta kyllä!

Heja Sverige, sanoi Atte!

Bang! Bang!

Herrrrkkua, kiitos Pexi!

Nyt ollaankin sitten back to business. Tällä viikolla koulua on NELJÄ päivää ja mitä nyt kahden päivän aikana oon laittanut merkille, alkaa tää pikkuhiljaa tuntua koulunkäynniltä! Kelepaa! Tuntuu viikonloppukin sit taas siltä itteltään♥

Omm nom nom.

Perjantaina meillä on luvassa lättykestit, joihin sain idean eilen, kun erään keskustelun saattelemana aloin paistella lättyjä. Oli ihan pakko testata Saksassa bongattua tyyliä laittaa Kinder Maxi -patukkaa lätyn sisälle, ja - ou nou - voitte kuvitella miten HY-VÄÄ se oli! Toivotaan, että perjantaina joku muukin innostuu niistä ku vain minä. :p

Nyt jes, nuudelit on valmiita! Siirryn nyt oikeasti niiden ääreen ja lähetän tämän eeppisen teoksen bittiavaruuteen 8)

From Tornio with noodles,

Tiia

+ tottakai pari kuvaa loppuunkin :--)

Aurinko laski aikoja sitten.

Töitä!

Yllätys kameralaukussa.

Let's Zumba.... #%¤?=!

Ensimmäisestä Zumba-tunnistani on nyt noin puoli tuntia. Olen pyöräillyt sen jälkeen kotiin ja syönyt hyvin. Olen siis suurinpiirtein neutraalissa tilassa, joten pystyn antamaan selkeän ja todellisen mielipiteeni tuosta kaikkien aivosopukoihin tunkeutuneesta kropanhetkutuksesta, joka on maustettu energisellä musiikilla. Yritän katsoa tilannetta monelta eri kantilta; antaa arvion, joka ei teilaa eikä myöskään tuo lajia suhteettoman hyvään valoon.

Kaikki ne, jotka ovat autuaan tietämättömiä tästä lajista, suosittelen tutustumaan esim. Wikipedian artikkeliin (Zumba - Wikipedia), josta luojan kiitos puuttuu kaikki se energisyys, joka voisi välittyä esimerkiksi videon muodossa. Jos kuitenkin haluatte päästä osaksi tätä "uskonto"kuntaa, suosittelen menemään paikanpäälle oman kotikunnan Zumba-tunneille, ja toteamaan mistä tässä on oikein kyse.

Ja nyt, suon itselleni hetken. Zumbasta irtautumis -hetken.



VITTU MITÄ PASKAA!!!


Siis.. mä en voi sanoin kuvailla minkälainen fiilis mulla oli, kun olin tunnin ajan tehnyt ittestäni täydellisen pellen ja reivannu sydämeni kyllyydestä. Mä en oo ikinä ollut noin VIHANEN urheilusuorituksen jälkeen. Uskomatonta! Mä oon aivan sanaton. Lähinnä siis sen takia, että miten tuosta on oikeasti voinut tulla joku maailmanlaajuinen hittilaji! MIKSI?!

Jo ennen tuntia ajatukset oli vähän hajanaiset; mennäkö vai eikö. Olin koko päivän ollut sisällä ja muutenkin laiskotellut, joten jotain oli tehtävä. Tunnille oli menossa muitakin tuttuja, ja olihan se ilmainen, joten ei muuta kun kamat kasaan ja kohti koulua. Siinä salin lattialla istuskellessa oli vielä sellanen semi-ok-olo, ajattelin, että "eihän tää nyt voi paha olla!" Sitten - noustiin ylös, musiikki alkoi soimaan ja ohjaaja (vai voiko sitä sellaiseksi sanoa?) alko tekemään ihan uskomattomia liikkeitä! Mä menin heti sekasin. Ja olin koko tunnin aivan pihalla.

Mä oon entisenä naisvoimistelijana (voi kauhee, ei kukaan voi tuota uskoa :D) ja aktiivisena koululiikunnan harrastajana tottunut siihen, että aina tunnin, uuden liikkeen tai koreografian alussa se käydään YHDESSÄ LÄPI, että ne hitaimmat ja ekaa kertaa liikkuvatkin tietää, mistä on kyse. VAAN EI NYT. Heti vaan samantien jalkaa ylös, kättä solmuun, pää pyörälle ja selkä vinoon. Ja aina kun pääsit edes vähän jyvälle liikeestä, vaihdettiinkin jo seuraavaan. Miten edemmäs tuntia mentiin, ja mitä enemmän "ohjaaja" hymyili ja oli niin helvetin pirtee pelkästä liikkumisen ilosta, sitä vihasemmaksi mä tulin. Kesken en tietenkään jättänyt, vaan ihan tutkimusmielessä ja sisulla loppuun asti.

Syke mulla ei kyllä kamalasti päässyt nousemaan koko tunnin aikana. Tämän uskon kyllä johtuvan siitä, että en vain yksinkertaisesti pysyny ohjaajan perässä, joten jouduin suhteettoman paljon vaan "seisoskelemaan" tai yrittämään jotain sinnepäin-liikkeitä. Joten siinäkin mielessä vähän turha reissu. Toisaalta... taisin tunnilla Sofialle sanoa, että mulle riittää, et mä katon sitä ohjaajaa, niin syke nousee :D Oli ne jotku liikkeet kyllä sen verran kuuuumia, että huh!

Mitähän muuta mä vielä osaisin sanoa... yks harminpaikka oli se, etten ottanut kameraa mukaan. Meikäläisestä olis nimittäin saanut niin hyvää materiaalia, ettette uskokaan. No, onpa nyt tuotakin kokeiltu, ja jatkossa voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että "ei, en pidä zumbasta enkä aio enää ikinä harrastaa sitä. En i-k-i-n-ä." Toivon kovasti, että joku ahkera zumbailija jättää mulle tänne kommenttia, että voisin saada edes vähän jotain erilaistakin näkökulmaa tähän asiaan! Oon nyt niin vihanen, etten kykene positiiviseen ajatteluun.

Nyt kun tässä on näitä ekoja kertoja (kuntosali, paska-zumba) ollut, niin vois jatkaa samalla linjalla ja kokeilla taas jotain uutta! Ehdotuksia otetaan vastaan! Ainoana vaatimuksena opiskelijan budjetille sopiva laji.

Nyt mä meen lenkille. Siellä sentään saa kuunnella millasta musiikkia haluaa ja tehdä sellasia liikkeitä ku osaa. Helvetti.

From Tornio, with not-so-much-love,

Tiia

Sadepäiväterveisiä!

Jos sitä pitkästä aikaa kertoilisi kuulumisia! Viime kerrasta taitaakin olla aikaa. Ollaan niin nautittu täällä elosta, että ei paljon blogia ole tullut päivitettyä. Ollaan nyt neljä päivää oltu "lomalla" ja pari päivää vielä jäljellä, kunnes torstaina paluu koulunpenkille. Virallisesti nämä taitaa olla itseopiskelupäiviä, mutta voivatko nämä olla, jos ei ole mitään tehtäviä? No, ehkä se raadanta joskus alkaa!

Viikko sitten tähän aikaan makasin onnellisena olohuoneen lattialla ja nautin tilasta! Viikonloppu meni melko ahtaissa (mutta ihanissa!) tunnelmissa, kun kaksiossamme oli kahden hengen lisäksi viisi vierasta kotoa. Isosiskoni, isoveljeni, veljenpoikani ja pikkusisarukseni tulivat meille koko viikonlopuksi kylään ja kyllä se olikin ihana nähdä perhettä! Lauantaina kävimme aamusta Ranuan eläinpuistossa katsomassa jääkarhua + paria muuta vähemmän merkityksellistä otusta. Pöllöt eivät niin kiinnostaneet, mutta karhut olivat kyllä suloisia, niin jää- kuin ruskeakarhutkin. Alla muutama kuva suosikeistani!

Nämä otukset valloittivat sydämmeni!

Jääkarhun "pentu" :)

Nalle osasi mennä piiloon!

Iltapäivällä käytiin ostoksilla Haaparannnassa. Muiden kiertäessä kauppoja, päätin jäädä veljenpoikani kanssa Candy Worldissa olevaan Leikkimaailmaan, vaikka lipun hinta kieltämättä hiukan kirpaisi! Jälkeenpäin ajateltu se oli kyllä sen arvoista, veljenpoikani nautti koko ajasta mitä leikkimaailmassa oltiin ja itse ainakin olin ihan poikki parin tunnin kiipeilyn, pujottelun, ryömimisen, konttaamisen ja laskettelemisen jälkeen. Kaikkia ratoja ei ehkä oltu ihan suunniteltu meikäläisen mittoihin, mutta Santtu vaati että tulen hänen kanssaan, eikä sille ihanuudelle voi kielteistä sanaa sanoa! :) Auringonlasku käytiin tietenkin katsomassa Kukkolankoskella! Sitten vielä päivän päätteeksi ohjelmassa oli baarikierros! Tiedätte varmaan, missä tunnelmissa sunnuntai sitten meni.. :D

Perheen vierailu antoi ihanan paljon energiaa. Tai kyllä sillä ainakin ne huimat kaksi koulupäivää jaksoi opiskella! Viime viikolla oli kyllä paljon muutakin ohjelmaa, kävin nimittäin kahdessa työhaastattelussa! Ensimmäinen haastattelu oli Kemissä (työpaikka siis Torniossa, mutta jostain syystä jouduin käymään Kemissä haastattelussa) ja kyseessä oli minulle ihan uusi juttu, nimittäin ryhmähaastattelu. Ehkä se työnantajien mielestä on kätevää, mutta itse en kyllä tykännyt. Päätin kuitenkin ottaa ilon irti siitä, että olin käymässä Kemissä ja luokkakaverini Joni tulikin minulle esittelemään Kemin ihmeellistä maailmaa! Ei se hassumpi paikka ollut, mieleen jäi etenkin ihana vaaleanpunainen kirkko, kaupungintalon kattoterassi (13:ssa kerroksessa!) sekä satamassa ollut baarilaiva (tai vastaava :D). Tässä siis muutama kuva Kemistä:

Näkymää kaupungintalon kattoterassilta.

Kemin kirkko..

..on niin söpö! :)

Tässä se ihana laivabaari tms :D

Ollaan Tiian kanssa pari kertaa käyty nyt kuntosalilla. Ihan mukavaa liikuntaa ja ihanaa, että tuntee jotain tehneensäkkin! :D Huomenna ajateltiin mennä kokeileen zumbaa! Meillä on aika paljon ilmaisia liikuntamahdollisuuksia täällä, että toivottavasti vaan jaksan käyttää niitä hyödykseni. Voin sitten syyslomaviikolla kuukauden päästä mennä käymään kotona himourheiljana. ;D Tai sitten en.

Tämän viikon kohokohta taitaa olla keskiviikon baarirastit! Se on kaikille aloitteleville opiskelijoille suunnattu tapahtuma, missä suoritetaan rasteja joukkuessa ja eniten pisteitä saanut joukkua tietenkin voittaa. Palkinto on kyllä ainakin itselleni mysteeri, mutta kyllähän sitä voittoon tähdätään ihan vain silläkin perusteella, että kun ego ei kestä häviämistä :D Siispä keskiviikkoa odotellessa!

❤:llä Sofia

Viikonloppu!

Koska Tiia kertoi jo meidän koulupäivistä (mistä ei tosin vielä ole paljoa kerrottavaa), niin minä päätin kertoa meidän ihanasta viikonlopusta! Meidän viikonloppuhan tavallaan alkoi jo perjantaina, milloin ei ollut koulua vaan etätehtäväpäivä. No minä ainakin tein omani jo torstaina, eli perjantai meni aika lailla chillaillen ja illalla ruokaostoksilla käyden. Milla oli meidän mukana Prismassa, missä se kävi testaamassa sitä koirahäkkiä (kts. aikaisemmat tekstit!). Milla meni hyvin häkkiin ja rauhassa sinne jäikin odottamaan, mutta kyllä se hyppi puoli kotimatkaa siitä ilosta kun pääsi sieltä pois. Illalla leivottiin Tiian kanssa mokkapaloja! Niitä taitaa riittää vielä koko ensi viikoksi, vaikka aika paljon niitä jo viikonloppuna syötiinkin.

Jee ensimmäinen leivos meidän uudessa kodissa!

Nam nam :)

Lauantaina lähdettiin käymässä Ruotsin puolella ostoksilla. Tiia on puhunut monta viikkoa siitä, kuinka hänen on pitkän aikaa tehnyt mieli sushia. No pakkohan meidän oli sitten käydä hakemassa sushkiainekset!  Erehdyttiin myös käymään Candy World:issa, missä erehdyttiin ostamaan irtokarkkeja! Ei ilmeisesti olla vielä opittu tähän opiskelijabudjettiin.

Tiia making sushi.

Sushirulla.

Meidän illallinen :)

Illalla lähdettin tosiaan käymään umpparissa Hanskun ja Tiian kanssa! Me taidettiin kuitenkin olla niin täynnä sushia, että juoma ei oikein laskenut ja oltais oltu valmiita menemään nukkumaan jo ennen 12! :D Mutta oli kuitenkin mukava ilta eikä aamulla ollu edes yhtään huono olo. :)

Sunnuntaina lähdetiin käymään Hyväntekeväisyyden varastolla, jossa jaettiin opiskelijoille tavaraa ilmaiseksi. Kastuttiin matkalla kyllä aika mukavasti, kun vettä tuli taukoamatta. Mutta reissu oli kuitenkin sen arvoinen, sillä löysin kivat verhot huoneeseeni ja pari muutakin mukavaa. Samalla reissulla eksyttiin katsomaan karvattomia kissoja yhden kasvattajan luokse! Siellä oli juuri luovutusikäinen kissanpentu vailla kotia. Se oli ehkä suloisin otus mitä oon ikinä nähnyt! Ei meinattu malttaa lähteä sieltä ollenkaan pois, kun ne kissat olivat niiiiiin suloisia ja seurallisia. Kotimatka sitten höpötettiinkin vain, että mitä kaikkea voitais tehdä että saatais kerättyä rahat siihen kissanpentuun... :)

Siinä mun uudet verhot! Ihan kivat ilmaisiksi :)

Tässä kuvan sen rotuisesta kissasta, mitä käytiin tänään kattomassa! Eikö oo suloinen!

Ensi viikolla olisi luvassa lisää opiskelua, haaveilua karvattomasta kissasta, ratsastusta ja mikä parasta! Saadaan viikonloppuna vierata kotoa! Eniten odotan että näkisin veljenpoikani, koska alkaa olemaan niin hirveä ikävä! Kyllä sen ajatuksen voimin jaksaakin sitten opiskella ahkerasti koko viikon. :)

❤:llä Sofia

Ekoja koulupäiviä ja päivitetty huone

Kuten otsikkokin kertoo, meillä on ensimmäinen kouluviikko takana, koska huomenna on vapaata ......... o__o Tai no, virallisesti se on joku itseopiskelupäivä (tms.), jota varten annettiin yksi tehtävä, jonka tekemiseen menee varmaan parisen tuntia, jos sitäkään. Joten, ensiaskeleet otettu, ja tässä olis ajatuksia ja mieleen jääneitä asioita - ihan vain ranskalaisin viivoin lueteltuna:

- itse koulurakennus kaikkine lisärakennuksineen on aika "moderni", eli missään vanhassa kartanossa ei tulla seuraavaa neljää vuotta viettämään

- jos oikein laskin, meidän luokalla VAIN noin neljäsosa on Kemi-Tornion alueelta ja muut sitten kauempaa; Tampereelta, Helsingistä, Kuopiosta, muutamia vain mainitakseni, joten mun aiemmat ajatukset siitä, että oltais Sofian kanssa ainoat etelästä tulleet, on nyt kuopattu

- opettajiin ei olla vielä päästy juurikaan tutustumaan, joten vielä en pysty sanomaan, kenen oppitunneille säntään innosta puhkuen ja ketä välttelen viimeiseen asti, mutta ainakin meidän opettajatuutorit on aivan huippuja!

- ryhmäjakoa meille ei ole vielä tehty, mutta kuulemma ensi viikolla selkenee keiden kanssa jatkossa tullaan viettämään krapulaisia torstaiaamuja

- ens viikolla myös päästään kuulemaan lisää AHOT-järjestelmästä, joka siis tarkoittaa opintojen korvaamista aiemmin opitulla. Tämän systeemin avulla opintoja voi nopeuttaa jopa 1,5 vuodella. Katsotaan mihin mun todistukset ja työkokemukset riittää!

- koulun ruoka näyttäis olevan aivan jees, mutta koska me ollaan köyhiä opiskelijoita, tulee halvemmaksi pyöräillä lounaalla kotiin ja keitellä täällä pöperöitä

- tänään sain kuulla, että amk-tutkinto vastaa kandin opintoja (oonko ainut, jolle tää oli uus juttu?), joten tän neljän (tai kolmen??) vuoden jälkeen voinkin samantien pyrkiä maisteriohjelmiin! Paskat töistä, meikä opiskelee! Ei vaan, eihän sitä vielä tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta tämä on toimintasuunnitelma nyt, ja oon tosi ilonen tästä uutisesta. Jos tämä plaani pitää, kohta saa alkaa arpomaan Aallon ja Lapin yliopiston välillä...

- me skipattiin - tai siis jäätiin paitsi - eilisistä bileistä, koska jotenkin idioottimaisesti ajateltiin, että eihän VIELÄ kukaan aio keskiviikkona ryypätä, kun koulukaan ei oo kunnolla alkanu. Ei me edes varmaan noin ajateltu, tuskin mietittiin asiaa ollenkaan, mutta tänä aamuna kouluun tuli sen verran väsynyttä porukkaa jutellen kebabista, että eipä siinä paljon jäänyt arvailujen varaan, että jostain oltiin jääty paitsi. Mutta oli meilläkin Sofian kanssa kivaa! Katottiin BB:tä ja kudottiin.............. hmh.

Tuossa siis joitain pääkohtia, jotka nyt tuli mieleen. Todellisuudessahan mun aivot on aivan ylikuormittuneet kaiken informaation takia, mutta onneksi tässä on kolme kokonaista päivää aikaa sulatella ja alkaa järkeilemään tätä koulukuviota. Ens viikolla alkaakin varsinainen koulu, mukamas.

No, se koulusta, sitten siirrytään minuun! Tänään oli siitä erikoinen loppupäivä, että vietin sen jonkun muun kuin Sofian tai pelkästään itseni kanssa! Armas ystäväni Hansku - johon tutustuin Tanskassa !!1 - tuli kotiin kyläilemään. joten kun molemmat oli ottaneet kevyet kolmen tunnin päikkärit (..wat?), nähtiin Arnold'sin herkkujen parissa! Vähän oli toki outoa, kun viimeksi ollaan tosiaan hengailtu Köpiksessä, ja nyt mä yhtäkkiä asunkin sen kotikaupungissa. Veikkaan, että Hansku ihmettelee vieläkin, että miten joku voi muuttaa Tornioon vapaaehtosesti! :D

Aiemmin viikolla me käytiin Sofian kanssa hakemassa Tosi-Torilta (paikallinen kirppis) meidän myyntikamat. Tuo kirppis on ehdottomasti paras tämän kaupungin loppiksista (ei sillä, että niitä nyt montaa täällä olis...), joten tavara ja ihmiset liikkuu. Oltiin varattu loossi alakerrasta, vaikka suuremmalla todennäköisyydellä tavarat olis mennyt paremmin kaupaksi ylhäällä. Jäätiin me nyt kuitenkin voitolle, vaikka aikamoinen kasa sieltä pitikin kantaa pois... Seuraavaksi oliskin projektina laittaa kaikki vaatteet takaisin Facebookiin myyntiin, kunhan tässä kiireen keskellä vaan löytyy aikaa. JEPJEP.

Ai niin, TÄRKEIN meinas unohtua, nimittäin pahamielenshoppailun tulos! Maanantaina oli vähän mieli maassa, mutta mikäs siihen auttais paremmin kuin SHOPPAILU♥ No, yleisestä (naisten) tavasta poiketen, en mennyt vaatekaupoille, vaan poljin uljaan ratsuni Rajalla, astelin Elisa Shopitiin ja ostin tablettikoneen! Oon siitä nyt reilusti yli kuukauden päivät haaveillut, mutta nyt ajattelin, että elämässä oli tabletin kokoinen aukko. Enempää tälläsiä aukkoja ei tarvis tulla tai multa loppuu tuet kesken. :-D

Voin hieman avata tätä mun suurta tabletin kaipuuta. Alunperinhän kaikki lähti siitä, että myin mun ihanan Lumiani, koska tarvitsin rahaa. No, sittenhän tilanne kärjistyi niinkin kamalaksi, että jouduin elämään kahden ikivanhan nokialaisen kanssa. Tämähän ei sovi mun elämäntyyliin ollenkaan. (Huomiona, että elin myös ilman KÄNNYKÄN NETTIÄ!!1) Siispä, tarvitsin uuden puhelimen. Mutta, jostain ihmeellisestä syystä YKSIKÄÄN markkinoilla ollut kapula ei iskenyt muhun millään tavalla, joten jäin odottelemaan jotain, joka veis mun sydän. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, sain päähäni, että mähän tarvitsen ja HALUAN tablettikoneen, koska

A) se on helvetin siisti
B) silläkin voi soittaa (note to self: näyttää vitun typerältä, osta langaton handsfree..)
C) .. siihen voi ladata Simsin♥
D) sitä voi ehkä tarvita koulussa jossain asiassa, en tiedä missä.

No, koska mun syyt oli näinkin mahtavat, aloin etsiä konetta. Etsin, etsin ja etsin. Ja joka kerta törmäsin yhteen ongelmaan: siihen, ettei mulla ollut rahaa. Kunnes eräänä päivänä tajusin, että Elisa myy Elisa Kirja -pakettia, johon kuuluu tabletti sekä kymmenen valmiiksi ladattua e-kirjaa, wohoo! En sitten ostanut kuitenkaan.

ENNEN KUIN

tuli maanantai ja masensi. Sitten menin, löin rahat tiskiin ja tulin onnellisena ulos. Happy end. Ja nyt mun alkuyöt menee sillä pelaillessa ja aamusin oon väsyny ja kiukkunen. Enkä oikeesti ostanut sitä lyömällä rahoja tiskiin, vaan maksan sitä kuukausittain pois. Katsokaas, näin tekee köyhä opiskelija. Täytyy myöntää, että en mä hirveästi vielä ole päässyt hyötykäyttämään tuota tabia (pitää muuten keksiä joku lempinimi sille..), mutta viihdettä siitä on irronnut! Eiks sekin oo ihan tärkeä pointti?

Samsung Galaxy Tab 2 7.0

Ettei nyt ihan liian pitkäksi menis tää postaus, lisään vielä alle pari kuvaa mun uudistuksen kokeneesta huoneesta, joka sai (jo itseasiassa viime viikolla) verhot, maton ja päiväpeiton! Ai niin, ja kirjahyllyn. Tai siis leffahyllyhän siitä tuli. Vielä kun sais seinälle jotain... välillä on pakko tarkistaa, että asuu varmasti ihan tavallisessa kerrostalossa eikä mielenterveysosastolla. Valkoisilla seinillä on sellanen vaikutus, ei suinkaan siis kämppäkaverilla (:D). 

Kirja... eiku leffahylly.

Tuo seinä kyllä kaipaa jotain...

Ai niin, oli Hanskun kanssa puhetta, että otettaisiin lauantaina suunnaksi Umppari, joka on siis paikallinen yökerho. Mehän Sofian kanssa tsekattiin paikka viime lauantaina (tai no, itseasiassa ekan kerran jo pääsykokeissa........) hyvällä menestyksellä, joten innolla odotan tulevaa! Ai niin, täytyy muistaa Sofiaa infota tästä, mutta ei kai se nyt voi sanoa ei, eihän?

From Tornio with love,

Tiia

Ps. AI NIIN, meinas unohtua! Tein Sofialle lauantaina kiharat! Se on niin onnekas, kun sillä on tällänen itseoppinut kotiparturi. :----D

Tidittidittidii!

Huh, ollaan asuttu täällä nyt viikko ja mä löysin itelleni jo hoitohepan! Tai oikeestaan kaks. ;) Torstaina kävin kokeilemassa ihanaa liinaharja suomenhevosta, jolta löytyi kokoa 160cm ja leveyttä varmaan saman verran :D Oli mahtavan ihana heppa, mutta ehkä kuitenkin liian kovapäinen mun makuun. Eilen kävin sitten toisella tallilla, mistä löytyi 17-vuotias puoliveriruuna ja 4-vuotias suomenhevosori, sekä jo iäkkäämpi suomenhevosruuna. Kokeilin sillä puoliveristä, Romppua, ratsastaa pellolla ja olihan se ihana! Kerrankin hevonen, joka ei räjähdä käsiin. Ensi viikolla käyn vielä yhdellä tallilla kokeilemas, minkälainen kaveri sieltä löytyis, vaikka Romppu aika hyvin valloittikin jo mun sydämmen. Yritän saada kuvia hepoista as soon as possible! :)

Eileen käytiin Tiian ja Millan (eli koko perheen voimin ;D) piiiitkällä kävelylenkillä. Käytiin samalla Haaparannassa olevassa lemmikkieläinliikkeessä Hund & Jacht. Löysin sieltä puolella hintaa Millalle ihan sade-/heijastintakin! Juuri sellasen, mistä oon haaveillu! Eli tervetuloa syksy, sateet ja pimeys!

Millan uusi takki!

Ollaan Tiian kanssa kierretty melkein kaikki kaupat täällä, tai no, ei ehkä vielä ihan kaikkia. Yks päivä käytiin Prismassa ja törmäsin johonki mitä en ennen oo nähnyt. Siellä kaupan pihassa oli sellanen lukollinen koiraparkki, mihin sai jättää koiran! Eli jos lähden Prismaan niin voin ottaa Millankin mukaan.

Prisman koiraparkki, kätevää eikös ;)

Sitten tähän loppuun vielä kuvia Torniosta ja vähän Haaparannastakin. Kyllä täytyy sanoa, että onhan täällä ihan erinäköset lenkkeilymaisemat kuin kotopuolessa!

P.S. Saatiin tänään aamulla niin ihania vieraita! Ovikello soi siinä 11 aikaan ja ihmeteltiin, että kuka siellä voi olla. Hyvä että uskallettiin edes avata ovea :D Oltiin siinä sit hetki ihan pihalla, kun avattiin ovi ja siellä oli Jenni ja Santeri! Ihanaa nähdä tuttuja, ollut vähän suppeeta kun ei vielä tunne ketään täältä. Ihana ilta tiedossa, kun vielä puhutaan nuo kaks mukaan! ;)

❤:llä Sofia

Syvällistä. Vähän kuviakin.

Tunnin jahkailun jälkeen kannan vihdoin korteni kekoon tämän blogin suhteen! Jes! Veikkaan, että jatkossakin saatte lukea enemmän Sofian kirjoituksia, koska mun bloggauskyvyt on vieläkin samalla tasolla mitä ne on aina ollut: kiinnostus säilyy ehkä viikon verran ja sitten koko homma jää vähän levälleen. Saa nähdä miten käy nyt, kun on oikeesti joku fiksu aihe, josta kirjoittaa.

Torniossa ollaan siis asusteltu melkein neljä kokonaista päivää. Koti-ikävä-kertoja on yksi - hyvin heikko hetki sunnuntai-iltapäivänä, kun mikään ei tuntunut miltään. Hyvän olon fiiliksiä ainakin kymmeniä! Uskomatonta, miten hyvältä tietynlainen vapaus (mutta myös samalla vastuu) tuntuu! Kaupassakäyntikin on omanlaisensa kokemus: hintojen vertailu on yllättävän tarkkaa puuhaa. Postiluukun kolahduskin on aivan oma lukunsa! Puhumatta sitten aamupalan syönnistä Sofian kanssa. Ja ulkoilusta uudessa ympäristössä. Tai IKEAssa "poikkeamisesta"! Vitsit, vähän tää on hienoa! 

Tottakai sitä kokoajan odottaa, että koska tästä kaikesta lähtee hohto, uutuudenviehätys, eikä ulos tuu lähdettyä muuta kuin silloin, kun on pakko. Selväähän se on, että ei seuraavat neljä vuotta tule olemaan näin mahtavaa ja uutta, mitä se nyt on. Jossain vaiheessa todellisuus iskee päin kasvoja, mutta silloin täytyy vaan tehdä asenneuudistus, ja yrittää löytää arjesta uusia ulottuvuuksia ja niiden avulla pitää yllä tätä hieman romanttiseksikin muotoutunutta opiskelijan arkea. Kaikessa on kääntöpuolensa, mutta kuka sanoo, ettei sielläkin olisi valoisaa?

Nyt kuitenkin annan itselleni täyden oikeuden nauttia tästä uniikista tilaisuudesta ja mahdollisuudesta jonka olen saanut (tai siis ansainnut!). Otan irti kaiken puolivalmiista huoneestani, lähikaupoista, Torniosta, Haaparannasta, nuudeleista, mannapuurosta... kaikesta. Nyt mä elän!

Ettei nyt aivan liian syvälliseksi menisi, päätän mun ensimmäisen postauksen persoonallisesti: KUVILLA. Toivottavasti saisin jo heti huomenna kirjoiteltua uutta! On nimittäin "tilipäivä" ja tarkoitus olisi suunnata taistelemaan lamaa vastaan, laittamaan rahaa kiertoon... mitä näitä nyt on! 

Kyllä jokaisessa asunnossa täytyy olla oma salakaappi viinilaseille ja muille oheistuotteille.

Kauhajoelta kirpparilta (!) löydetty teeboxi. Mätsää loistavasti meidän keittiön tasojen kanssa.

Liika luovuus ollaan päästetty valloilleen jääkaapin oveen.

Kelpaa juoda!

ICA Maxista löydetyt ihana keittiöliinat ♥

Huippusiistit, eiks!

Multa puuttu koukut laukuille jne. niin väänsin sellaset sit nopeesti tuhkakupeista. :D

Hyllykköä odotellessa...

Tällä hetkellä lukuelämyksenä toimii tämä. 

Työpiste, joka on omalla tavallaan aiheuttanut mulle jo harmaita hiuksia.

Yöpöydän puuttuessa nämä naiset laatikoissaan saavat toimittaa sen virkaa. 

Pöydän ääreen sopimaton tuoli löysi paikkansa mun huoneesta.

Me asutaan täällä (kirjaimet loppu kesken...) :D

Kämppikset♥

From Tornio with love,

Tiia