Nuudelikulhon ääreltä

Hei kaikki!

Teen tähän alkuun pienen tunnustuksen: mulla ei ole mitään ideaa, mistä kirjoittaisin nyt. En kerta kaikkiaan vain keksinyt muuta tekemistä, joten ajattelin päivittää tämän blogin, kun viime kerrastakin on jo ehtinyt vierähtää tovi.

Fiksuna opiskelijana (ja ihmisenä yleensä) menisin nyt nukkumaan, kun KERRANKIN on sellainen ilta, ettei ole oikein mitään tekemistä; ei ole Salkkareita tai BB-jaksoja katsottavana, ei ole mitään analysoitavaa, ei edes tarvi lenkkeillä (EIPÄ). Kaikenlisäksi oon yksin kotona, kun Sofia lähti... ulvomaan kuuta. Tai katselemaan tähtitaivasta. Jotain hurjan romanttista ;) Nyt on vain minä ja nuudelit (jotka ei edes ole vielä valmiina, joten siinä mielessä otsikkokin on harhaanjohtava...).

Kuten aiemmissakin teksteissä mainittu, meidän viime kouluviikot on olleet aika - noh, sanotaanko vaikka, että ytimekkäitä. Molempina viikkoina koulua oli peräti kaksi päivää viikkoa kohden, ja yhdessä välissä meillä oli huimat KUUSI päivää lomaa (=itseopiskelua=lomaa)! Siinä alkoi kyllä vähän masentaa, kun ei hirveästi ollut puuhailtavaa.

Nyt viime aikoina on tosin tullut sellanen tosi sosialisoitunut olo, kun ollaan jouduttu (omg) luokan kanssa puuhailemaan kaikenmoista yhdessä. Edellisviikolla käytiin keilaamassa (siitä on ehkä mainittu..?), viime keskiviikkona suunnistettiin Rastibileiden merkeissä (ouuuu, niistä puhutaan vielä pitkään!), perjantaina pojat (Atte, Joni, Pexi & Teemu) tuli meille syömään ja pelailemaan JA lauantaina vietettiin leffailtaa (jossa en tosin ollut, mutta liityin porukkaan myöhemmin Pikku Berliinin miljöössä).

(Rastibileet on muuten TOKKO ry:n järjestämä suunnistusvivahteinen ja humalanhakuinen ryhmäytymisiltama.)

Rastibileethän meni meidän joukkueelta eli Ville ja Etelän Hetelmiltä juurikin niin kuin pitikin, eli voitettiin koko paska. Palkinnoksi saatiin kassillinen makaronia, hernaria, maissia, tonnikala, jne., mitä näitä ny on! Tiimi veti alusta loppuun asti ihan täysillä, vai voitteko väittää vastaan, jos ilta alkoi räppi-battlella suorassa radiolähetyksessä (jonka tuomarina oli muuten Setä Tamu!) ja päättyi pisimpään vaatejonoon ja nudismin harjoittamiseen Tornion keskustassa (sekä pariin mustelmaan, kuva alla :D)! Eipä tuosta suorituksesta olisi muuta voinut ansaitakaan!

Damagea.

Pexi toi meille torstaina krapularuokaa♥

Perjantaina sitten tosiaan otettiin vähän rauhallisemmin, koska mä ja Sofia ollaan... tittidii.. tipattomalla! Pyydettiin luokkatovereita meille pelailemaan, ja siinä odotellessa keksin, että voitais tehdä jotain ruokaa meidän voittoaineksista. Urheat ritarit saapuivatkin paikalle, ja ilta meni syödessä Pexin tekemää tonnikalakastiketta ja makaronia, pelatessa Bangia ja höpötellessä turhia. Huippu ilta kyllä!

Heja Sverige, sanoi Atte!

Bang! Bang!

Herrrrkkua, kiitos Pexi!

Nyt ollaankin sitten back to business. Tällä viikolla koulua on NELJÄ päivää ja mitä nyt kahden päivän aikana oon laittanut merkille, alkaa tää pikkuhiljaa tuntua koulunkäynniltä! Kelepaa! Tuntuu viikonloppukin sit taas siltä itteltään♥

Omm nom nom.

Perjantaina meillä on luvassa lättykestit, joihin sain idean eilen, kun erään keskustelun saattelemana aloin paistella lättyjä. Oli ihan pakko testata Saksassa bongattua tyyliä laittaa Kinder Maxi -patukkaa lätyn sisälle, ja - ou nou - voitte kuvitella miten HY-VÄÄ se oli! Toivotaan, että perjantaina joku muukin innostuu niistä ku vain minä. :p

Nyt jes, nuudelit on valmiita! Siirryn nyt oikeasti niiden ääreen ja lähetän tämän eeppisen teoksen bittiavaruuteen 8)

From Tornio with noodles,

Tiia

+ tottakai pari kuvaa loppuunkin :--)

Aurinko laski aikoja sitten.

Töitä!

Yllätys kameralaukussa.

Let's Zumba.... #%¤?=!

Ensimmäisestä Zumba-tunnistani on nyt noin puoli tuntia. Olen pyöräillyt sen jälkeen kotiin ja syönyt hyvin. Olen siis suurinpiirtein neutraalissa tilassa, joten pystyn antamaan selkeän ja todellisen mielipiteeni tuosta kaikkien aivosopukoihin tunkeutuneesta kropanhetkutuksesta, joka on maustettu energisellä musiikilla. Yritän katsoa tilannetta monelta eri kantilta; antaa arvion, joka ei teilaa eikä myöskään tuo lajia suhteettoman hyvään valoon.

Kaikki ne, jotka ovat autuaan tietämättömiä tästä lajista, suosittelen tutustumaan esim. Wikipedian artikkeliin (Zumba - Wikipedia), josta luojan kiitos puuttuu kaikki se energisyys, joka voisi välittyä esimerkiksi videon muodossa. Jos kuitenkin haluatte päästä osaksi tätä "uskonto"kuntaa, suosittelen menemään paikanpäälle oman kotikunnan Zumba-tunneille, ja toteamaan mistä tässä on oikein kyse.

Ja nyt, suon itselleni hetken. Zumbasta irtautumis -hetken.



VITTU MITÄ PASKAA!!!


Siis.. mä en voi sanoin kuvailla minkälainen fiilis mulla oli, kun olin tunnin ajan tehnyt ittestäni täydellisen pellen ja reivannu sydämeni kyllyydestä. Mä en oo ikinä ollut noin VIHANEN urheilusuorituksen jälkeen. Uskomatonta! Mä oon aivan sanaton. Lähinnä siis sen takia, että miten tuosta on oikeasti voinut tulla joku maailmanlaajuinen hittilaji! MIKSI?!

Jo ennen tuntia ajatukset oli vähän hajanaiset; mennäkö vai eikö. Olin koko päivän ollut sisällä ja muutenkin laiskotellut, joten jotain oli tehtävä. Tunnille oli menossa muitakin tuttuja, ja olihan se ilmainen, joten ei muuta kun kamat kasaan ja kohti koulua. Siinä salin lattialla istuskellessa oli vielä sellanen semi-ok-olo, ajattelin, että "eihän tää nyt voi paha olla!" Sitten - noustiin ylös, musiikki alkoi soimaan ja ohjaaja (vai voiko sitä sellaiseksi sanoa?) alko tekemään ihan uskomattomia liikkeitä! Mä menin heti sekasin. Ja olin koko tunnin aivan pihalla.

Mä oon entisenä naisvoimistelijana (voi kauhee, ei kukaan voi tuota uskoa :D) ja aktiivisena koululiikunnan harrastajana tottunut siihen, että aina tunnin, uuden liikkeen tai koreografian alussa se käydään YHDESSÄ LÄPI, että ne hitaimmat ja ekaa kertaa liikkuvatkin tietää, mistä on kyse. VAAN EI NYT. Heti vaan samantien jalkaa ylös, kättä solmuun, pää pyörälle ja selkä vinoon. Ja aina kun pääsit edes vähän jyvälle liikeestä, vaihdettiinkin jo seuraavaan. Miten edemmäs tuntia mentiin, ja mitä enemmän "ohjaaja" hymyili ja oli niin helvetin pirtee pelkästä liikkumisen ilosta, sitä vihasemmaksi mä tulin. Kesken en tietenkään jättänyt, vaan ihan tutkimusmielessä ja sisulla loppuun asti.

Syke mulla ei kyllä kamalasti päässyt nousemaan koko tunnin aikana. Tämän uskon kyllä johtuvan siitä, että en vain yksinkertaisesti pysyny ohjaajan perässä, joten jouduin suhteettoman paljon vaan "seisoskelemaan" tai yrittämään jotain sinnepäin-liikkeitä. Joten siinäkin mielessä vähän turha reissu. Toisaalta... taisin tunnilla Sofialle sanoa, että mulle riittää, et mä katon sitä ohjaajaa, niin syke nousee :D Oli ne jotku liikkeet kyllä sen verran kuuuumia, että huh!

Mitähän muuta mä vielä osaisin sanoa... yks harminpaikka oli se, etten ottanut kameraa mukaan. Meikäläisestä olis nimittäin saanut niin hyvää materiaalia, ettette uskokaan. No, onpa nyt tuotakin kokeiltu, ja jatkossa voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että "ei, en pidä zumbasta enkä aio enää ikinä harrastaa sitä. En i-k-i-n-ä." Toivon kovasti, että joku ahkera zumbailija jättää mulle tänne kommenttia, että voisin saada edes vähän jotain erilaistakin näkökulmaa tähän asiaan! Oon nyt niin vihanen, etten kykene positiiviseen ajatteluun.

Nyt kun tässä on näitä ekoja kertoja (kuntosali, paska-zumba) ollut, niin vois jatkaa samalla linjalla ja kokeilla taas jotain uutta! Ehdotuksia otetaan vastaan! Ainoana vaatimuksena opiskelijan budjetille sopiva laji.

Nyt mä meen lenkille. Siellä sentään saa kuunnella millasta musiikkia haluaa ja tehdä sellasia liikkeitä ku osaa. Helvetti.

From Tornio, with not-so-much-love,

Tiia

Sadepäiväterveisiä!

Jos sitä pitkästä aikaa kertoilisi kuulumisia! Viime kerrasta taitaakin olla aikaa. Ollaan niin nautittu täällä elosta, että ei paljon blogia ole tullut päivitettyä. Ollaan nyt neljä päivää oltu "lomalla" ja pari päivää vielä jäljellä, kunnes torstaina paluu koulunpenkille. Virallisesti nämä taitaa olla itseopiskelupäiviä, mutta voivatko nämä olla, jos ei ole mitään tehtäviä? No, ehkä se raadanta joskus alkaa!

Viikko sitten tähän aikaan makasin onnellisena olohuoneen lattialla ja nautin tilasta! Viikonloppu meni melko ahtaissa (mutta ihanissa!) tunnelmissa, kun kaksiossamme oli kahden hengen lisäksi viisi vierasta kotoa. Isosiskoni, isoveljeni, veljenpoikani ja pikkusisarukseni tulivat meille koko viikonlopuksi kylään ja kyllä se olikin ihana nähdä perhettä! Lauantaina kävimme aamusta Ranuan eläinpuistossa katsomassa jääkarhua + paria muuta vähemmän merkityksellistä otusta. Pöllöt eivät niin kiinnostaneet, mutta karhut olivat kyllä suloisia, niin jää- kuin ruskeakarhutkin. Alla muutama kuva suosikeistani!

Nämä otukset valloittivat sydämmeni!

Jääkarhun "pentu" :)

Nalle osasi mennä piiloon!

Iltapäivällä käytiin ostoksilla Haaparannnassa. Muiden kiertäessä kauppoja, päätin jäädä veljenpoikani kanssa Candy Worldissa olevaan Leikkimaailmaan, vaikka lipun hinta kieltämättä hiukan kirpaisi! Jälkeenpäin ajateltu se oli kyllä sen arvoista, veljenpoikani nautti koko ajasta mitä leikkimaailmassa oltiin ja itse ainakin olin ihan poikki parin tunnin kiipeilyn, pujottelun, ryömimisen, konttaamisen ja laskettelemisen jälkeen. Kaikkia ratoja ei ehkä oltu ihan suunniteltu meikäläisen mittoihin, mutta Santtu vaati että tulen hänen kanssaan, eikä sille ihanuudelle voi kielteistä sanaa sanoa! :) Auringonlasku käytiin tietenkin katsomassa Kukkolankoskella! Sitten vielä päivän päätteeksi ohjelmassa oli baarikierros! Tiedätte varmaan, missä tunnelmissa sunnuntai sitten meni.. :D

Perheen vierailu antoi ihanan paljon energiaa. Tai kyllä sillä ainakin ne huimat kaksi koulupäivää jaksoi opiskella! Viime viikolla oli kyllä paljon muutakin ohjelmaa, kävin nimittäin kahdessa työhaastattelussa! Ensimmäinen haastattelu oli Kemissä (työpaikka siis Torniossa, mutta jostain syystä jouduin käymään Kemissä haastattelussa) ja kyseessä oli minulle ihan uusi juttu, nimittäin ryhmähaastattelu. Ehkä se työnantajien mielestä on kätevää, mutta itse en kyllä tykännyt. Päätin kuitenkin ottaa ilon irti siitä, että olin käymässä Kemissä ja luokkakaverini Joni tulikin minulle esittelemään Kemin ihmeellistä maailmaa! Ei se hassumpi paikka ollut, mieleen jäi etenkin ihana vaaleanpunainen kirkko, kaupungintalon kattoterassi (13:ssa kerroksessa!) sekä satamassa ollut baarilaiva (tai vastaava :D). Tässä siis muutama kuva Kemistä:

Näkymää kaupungintalon kattoterassilta.

Kemin kirkko..

..on niin söpö! :)

Tässä se ihana laivabaari tms :D

Ollaan Tiian kanssa pari kertaa käyty nyt kuntosalilla. Ihan mukavaa liikuntaa ja ihanaa, että tuntee jotain tehneensäkkin! :D Huomenna ajateltiin mennä kokeileen zumbaa! Meillä on aika paljon ilmaisia liikuntamahdollisuuksia täällä, että toivottavasti vaan jaksan käyttää niitä hyödykseni. Voin sitten syyslomaviikolla kuukauden päästä mennä käymään kotona himourheiljana. ;D Tai sitten en.

Tämän viikon kohokohta taitaa olla keskiviikon baarirastit! Se on kaikille aloitteleville opiskelijoille suunnattu tapahtuma, missä suoritetaan rasteja joukkuessa ja eniten pisteitä saanut joukkua tietenkin voittaa. Palkinto on kyllä ainakin itselleni mysteeri, mutta kyllähän sitä voittoon tähdätään ihan vain silläkin perusteella, että kun ego ei kestä häviämistä :D Siispä keskiviikkoa odotellessa!

❤:llä Sofia

Viikonloppu!

Koska Tiia kertoi jo meidän koulupäivistä (mistä ei tosin vielä ole paljoa kerrottavaa), niin minä päätin kertoa meidän ihanasta viikonlopusta! Meidän viikonloppuhan tavallaan alkoi jo perjantaina, milloin ei ollut koulua vaan etätehtäväpäivä. No minä ainakin tein omani jo torstaina, eli perjantai meni aika lailla chillaillen ja illalla ruokaostoksilla käyden. Milla oli meidän mukana Prismassa, missä se kävi testaamassa sitä koirahäkkiä (kts. aikaisemmat tekstit!). Milla meni hyvin häkkiin ja rauhassa sinne jäikin odottamaan, mutta kyllä se hyppi puoli kotimatkaa siitä ilosta kun pääsi sieltä pois. Illalla leivottiin Tiian kanssa mokkapaloja! Niitä taitaa riittää vielä koko ensi viikoksi, vaikka aika paljon niitä jo viikonloppuna syötiinkin.

Jee ensimmäinen leivos meidän uudessa kodissa!

Nam nam :)

Lauantaina lähdettiin käymässä Ruotsin puolella ostoksilla. Tiia on puhunut monta viikkoa siitä, kuinka hänen on pitkän aikaa tehnyt mieli sushia. No pakkohan meidän oli sitten käydä hakemassa sushkiainekset!  Erehdyttiin myös käymään Candy World:issa, missä erehdyttiin ostamaan irtokarkkeja! Ei ilmeisesti olla vielä opittu tähän opiskelijabudjettiin.

Tiia making sushi.

Sushirulla.

Meidän illallinen :)

Illalla lähdettin tosiaan käymään umpparissa Hanskun ja Tiian kanssa! Me taidettiin kuitenkin olla niin täynnä sushia, että juoma ei oikein laskenut ja oltais oltu valmiita menemään nukkumaan jo ennen 12! :D Mutta oli kuitenkin mukava ilta eikä aamulla ollu edes yhtään huono olo. :)

Sunnuntaina lähdetiin käymään Hyväntekeväisyyden varastolla, jossa jaettiin opiskelijoille tavaraa ilmaiseksi. Kastuttiin matkalla kyllä aika mukavasti, kun vettä tuli taukoamatta. Mutta reissu oli kuitenkin sen arvoinen, sillä löysin kivat verhot huoneeseeni ja pari muutakin mukavaa. Samalla reissulla eksyttiin katsomaan karvattomia kissoja yhden kasvattajan luokse! Siellä oli juuri luovutusikäinen kissanpentu vailla kotia. Se oli ehkä suloisin otus mitä oon ikinä nähnyt! Ei meinattu malttaa lähteä sieltä ollenkaan pois, kun ne kissat olivat niiiiiin suloisia ja seurallisia. Kotimatka sitten höpötettiinkin vain, että mitä kaikkea voitais tehdä että saatais kerättyä rahat siihen kissanpentuun... :)

Siinä mun uudet verhot! Ihan kivat ilmaisiksi :)

Tässä kuvan sen rotuisesta kissasta, mitä käytiin tänään kattomassa! Eikö oo suloinen!

Ensi viikolla olisi luvassa lisää opiskelua, haaveilua karvattomasta kissasta, ratsastusta ja mikä parasta! Saadaan viikonloppuna vierata kotoa! Eniten odotan että näkisin veljenpoikani, koska alkaa olemaan niin hirveä ikävä! Kyllä sen ajatuksen voimin jaksaakin sitten opiskella ahkerasti koko viikon. :)

❤:llä Sofia