Maija Vilkkumaa tuntee sut läpikotaisin.

Olen ajatellut. Musiikkia. Suomalaista musiikkia. Tänään ja keskiviikkona jakaessani mainoksia olen kuunnellut Maija Vilkkumaan neljää viimeisintä albumia (lukuunottamatta Ilta Savoyssa -livealbumia) hyppien hitaimmat ja ehkä vähän tylsätkin kappaleet yli ihan vain sen takia, että jakaessa musiikin täytyy olla aika tahdikasta, että pysyn itse.. no, tahdissa.

http://www.last.fm/music/Maija+Vilkkumaa

Tänään sitten auringossa työnnellessäni lehtikärryjä aloin oikeasti ajatella Maija Vilkkumaata artistina ja eritoten sanoittajana. Olen ollut Maija-fani vuodesta 2003 (oooohh, kymppivuosi täynnä! mun piti hankkia maija-tatuointi!!), ja itseasiassa ensimmäinen kappale, jonka olen radiosta kuullut on Satumaa-tango. Jo silloin tykkäsin, vaikken yhtään tiennyt mistä tai kenestä on kyse.

Maijan (otan itselleni oikeuden käyttää sukunimen sijasta etunimeä, koska mehän käytännössä ollaan eletty yhdessä jo se kymmenen vuotta. Eikö se merkkaa jotain?) musiikissa on aina eniten iskenyt sanoitukset. Niissä on hyvin paljon samaa kuin suomalaisissa elokuvissa, joista siis myös pidän ihan hulluna, ja tää yhteinen tekijä on mun mielestä jopa hieman huvittava. Jostain syystä myös monesti yhdistän Minna Haapkylän esittämät roolihahmot Maijan biiseissä esiintyviin ihmisiin. En yhtään osaa sanoa miksi. (Näin huomiona: Haapkylähän on ollut Maija Vilkkumaan kanssa Tarharyhmä-nimisessä orkesterissa silloin 90-luvun alussa, mutta en usko, että mun ajatusleikki johtuu tästä? Ai niin, ja olihan se myös Maijan Ei-musiikkivideolla Maria Kallion roolissa....)

Niin, palatakseni sanoituksiin, oletteko koskaan oikeasti kuunnellut niitä? Siis. Kuunnellut. Unohtanut musiikin ja rytmin, ja vain keskittynyt tekstiin. Aika avartava kokemus. Vaikka Maija on pitkän uransa aikana kirjoittanut hurjan määrän kappaleita, niissä kaikissa on selkeänä teemana ihmisyys. Eläminen, kuoleminen, rakastuminen, pettyminen. Poikkeuksiakin on, mutta kukapa jaksais jatkuvasti tehdä perunasta päivällistä. Mun mielestä hauskinta ja mielenkiintoisinta on bongailla tuttuja asioita Maijan kappaleista. Tuntuu, että jokaisessa on osa minua.

Yks plus yks. Suomalaiset elokuvat. Maijan sanoitukset. Samaistuminen sanoituksiin. Taidan olla suomalainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Koska juuri aiemmin mainitsemani piirteet ovat sitä, minkälaisena näen suomalaisen ihmisen ja ennen kaikkea naisen! Ja juuri sellainen minäkin olen. Minä olen suomalainen draamaelokuva. Minä olen Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Minä näen itseni pyörittämässä lantiota Mun elämä -biisissä.

Just tämän takia Maija ja Maijan sanoitukset on täyttä kultaa. En milloinkaan ole päässyt lähemmäksi itseäni kuin kuuntelemalla Maijan levyjä. Ja miettikää, Maija ei edes tunne mua (eikä toivottavasti muistakaan, terveisin Tiia, just 18-vuotta täyttänyt känniääliö) ja silti se kirjoittaa musta! Se on ihan hullua. Mutta samalla täytyy myös todeta olevansa aivan tavallinen ihminen - suomalainen - kaikkien näiden viiden miljoonan muun joukossa. On mulla omat spesiaalit piirteet, mutta raamit on samat. Olen suomalainen nainen.

Maija Vilkkumaa - Mun elämä

Maija Vilkkumaa - Lottovoitto (tämä biisi on yhtäkuin minä lähdössä Tanskaan vuodeksi)

Maija Vilkkumaa - Yksi (ehdoton lempparibiisini!)

From Tornio,
with soooooo much love and hugs and stuff

Tiia

Jos mun mieli muuttuu

En olisi kyllä koskaan uskonut, että sanon tätä, mutta tässä se tulee: mä olen alkanut epäillä, että oonkohan mä nyt ollenkaan oikealla alalla.

Kolme vuotta perusopintoja, kohta yks amk-vuosi ja jonkun verran työkokemusta takana viestinnän parista. Jotenkin tuntuu, että mä olen saavuttanut jo "huippuni"; ettei mun oma mielenkiinto enää jaksa kantaa tästä pidemmälle.

Alkuhuuma on hävinnyt aikoja sitten, kiinnostus on lopahtanut eikä uudesta innostuminen ole enää arkipäivää. Enää en elä siinä pilvilinnassa, että pelastan suomalaisen elokuvakulttuurin kansainvälistämällä sen. En usko, että mulla on yhtään sen hienompia käsikirjoitusideoita, kuin kenelläkään muulla. En oikeastaan edes osaa tehdä mitään alaan liittyvää käytännössä. Joo-o, osaan painaa reciä. Käytän Premiereä suht' sujuvasti. Mulla on ideoita. Mutta mua ei huvita.

Haaveilun tilalle on tullut järki, joka sanoo, ettei mulle ole sijaa tällä alalla. Mä olen nähnyt paljon aktiivisempia ja innostuneempia ihmisiä, jotka mielestäni ansaitsevat sen paikan, jonne olen itse halunnut. Yhtäkkiä voisi kuvitella, että tämä on jotain masentunutta itsesäälissä pyöriskelyä, joka on suora jatkumo huonosti menneestä projektista tai kurssista, mutta ei, sitä tämä ei ole. Tämä on järkipuhetta.

Kuitenkin tässä vaiheessa näen pyörtämisen huonona vaihtoehtona. Pohja on hyvä. Nyt sille vain pitäisi jaksaa alkaa kasaamaan materiaalia. Voi että! Helpommin sanottu kuin tehty. Sofia sanoi tänään hyvin (tosin toisesta asiasta puhuttaessa ja ehkä hieman eri sanoin), että jos jotain alkaa tekemään, vaikkei yhtään huvita, niin eihän siitä tuu hevonvittuakaan. Mä oon niin samaa mieltä.

No, jos ajatellaan hypoteettisesti, että mä lopettaisin tämän koulun ja vaihtaisin kokonaan alaa, niin mihin mä lähtisin tästä. Vaihtoehtoja on!

1) Jos ei olisi rahasta just nyt pulaa, pakkaisin kamani, muuttaisin Tanskaan ja alottaisin siellä asiat alusta.
2) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ruokaan.
3) Alkaisin opiskella jotain, joka liittyy ihmisten auttamiseen.
4) Olisin vain. Ei, se ei oo vaihtoehto.

Ihan totta puhuakseni, mä just viime viikolla tsekkailin jo uusia kouluja, joihin voisin hakea. Täytyy myöntää, että huvittais suunnattomasti laittaa paperit pariin paikkaan ja kokeilla onnistuuko. Eihän siinä mitään häviäisi. Toisaalta myös miettii, että jos katsois tämän "jakson" loppuun ja käsikirjoittelis sitä tulevaisuutta vasta sitten. En tiiä.

Mutta kaikesta juupas eipäs -sekoilusta huolimatta pakko sanoa, että on tämä Suomi ihana maa, kun täällä on niin paljon mahdollisuuksia opiskella! Vaikka se taloudellisesti on kuin sillankaiteella seisomista. Mutta pieni jännitys pitää virkeenä :)

"Saanko nyt poistua?", kysyisi Mikko Toisenlaisista frendeistä. Heippa!

From Tornio,

with love

Tiia

Ps. ne pari koulua, joita kattelin .... ne oli tän alan kouluja. Hihi. :D

Valokuvauskurssin satoa Tiialta

Hih, ku Sofiakin, niin sitten minäkin! Tässä pari kuvaa, jotka ovat siis samaiselle valokuvauskurssille otettuja kuin Sofian kuvat. Mallina... Sofia. Yllättäen.

Mikään valokuvaajahan mä en ole. Kaukana siitä. Ei oikein intohimot riitä treenailemaan tätä yhtään tämän enempää, kun kiinnostukset on kuitenkin enemmän siinä liikkuvassa kuvassa. Mutta ihan tyytyväinen näihin olenkin, vaikka hiottavaa olis lastenlapsille asti.

Kuvissa piti siis näkyä Sofian luonteenpiirteen x 10, mutta mun ideat vähän jämähti kasaan, ja nyt nää on vain kuvia Sofiasta. Tosin parista kyllä tunnistaa niitä piirteitä, joita ehkä hain. ;)

Elämästä nauttiva Sofia.

Matkustelusta haaveileva Sofia.

Asenne-Sofia. (Mä en tiedä mitä tämän laadulle tapahtui, mutta ei se tältä mun koneella näytä!)

Äijä-Sofia.


From Tornio,
with love

Tiia♥

Koulua ja kuvailua!

Tämä vuosi on alkanut hyvin koulupainotteisesti, sillä heti joululoman jälkeen meillä alkoi valokuvauksen kurssi! Mitä mahtavuutta! Nyt vajaan kolmen viikon aikana on tullut kuvailtua niin koulussa kuin kouluajan ulkopuolella - eli opiskeleltu on! Olen kyllä kurssiin tosi tyytyväinen, moni asia avautui aivan eri lailla kuin ennen ja ainakin omasta mielestäni kehitystä on havaittavissa. Pidän kyllä tästä meidän linjan opetustyylistä, missä pidetään "kurssi kerrallaan", silloin opetuksesta tulee todellakin intensiivistä.

Kurssin arvionti perustuu opettajalle palautettuun henkilökuvasarjaan, missä kuvia on määrä olla 3-5. Tänään sain päätökseeni tämän kuvausstressin, sillä sain kuvat käsiteltyä valmiiksi! Vielä poltto levylle ja palautus, niin tämä kurssi oli minun osaltani tässä. Sitten olisikin vuorossa kuukauden mittainen journalismin kurssi! Sitä odotellessa, opettaja on ainakin supermukava!

Mallina kuvissa oli Tiia ja kuvailtua tuli muutamana päivänä. Eilen oltiin studiossa melkein koko ilta kuvailemassa - ja hyvinhän se meni! Eniten tykkään ehdottomasti nyrkkeilykuvista, vaikka ne eivät ehkä teknisesti olleet onnistuneimpia. But who cares - Tiian asenne oli niin kova! Tässä teille muutama tuotoksista:

Viikonlopuksi on luvassa paljon valvomista, sillä osallistutaan yhden lyhytelokuvan kuvauksiin. Tarkoitus olisi saada 8min lyhytelokuva kuvattua viikonlopun aikana - eli paljon ei nukkumaan ehdi. Meidän nakitettiin Tiian kanssa lavastajiksi - suurimmaksi osaksi sen takia, että osa elokuvasta kuvataan meidän kämpässä! Hihii, huoneisto numero 36 pääsee siis mukaan lyhytelokuvaan! Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa saan jakaa lopputuloksen teidän kanssa. :)

♥:llä Sofia & Milla

Mutta mitä tapahtui joululomalla?

Hyvää tammikuun yhdeksättä! Päivämäärästä voitte päätellä, että lomailut on lomailtu ja arkinen aherrus on alkanut. Ei voi muuta sanoa kuin JES! Lomalla oleminen on kivaa, mutta koska nykypäivänä lomailu on enemmän stressaavaa kuin tavallinen arki, nyt oli hyvä aika heittää matkalaukku takaisin kaappiin ja palata tuttuihin rutiineihin.

Nousu. Tai lasku.

Meidän loma alkoi siis perjantaina 21.12. Sofia lähti jo edeltävänä päivänä kohti Kauhajokea, itse jäin Tornioon odottelemaan mun perhettä. Joulu oli siis tarkoitus viettää mun luona täällä pohjoisessa. Huippua! Pieni jännitysmomenttikin saatiin loman alkuun, kun Sofia siivotessaan kylpyhuonetta "rikkoi" suihkunkahvan (se siis "jäi käteen"), mutta vuokraisäntä saatiin paikalle nopeesti korjaamaan tilanne. Olis ollut ikävää olla joulu ilman suihkua...

Esittelin äitille paikkoja.

Ennen Äitin ja Veeran saapumista kävin hieman joululahjaostoksilla. Alunperin oltiin sovittu, ettei lahjoja osteta, vaan keskitytään ruokapuoleen, mutta loppujen lopuksi päädyin siihen tulokseen, ettei joulu ole mitään ilman paria pakettia kuusen alla. Onneksi meillä on täällä Torniossa sen verran hyvät ostosmahdollisuudet, että kovin kauaa ei tarvinnut kauppoja kierrellä.

Itse jouluaattohan meni hieman eri kaavalla kuin aiempina vuosina. Paikkakunnan vaihdon vuoksi normikuviosta jäivät uupumaan joulusauna (höh), mutta mukaan tuli jotain uutta: joulurauhanjulistus! Mistään erikoisesta tilaisuudesta ei ollut kyse, mutta koska herkistyn aina tuonlaisista yhteisöllisistä tilanteista, julistus oli oikein hyvä lisä aattoon! En nyt muista kuinka mones kerta tuo oli, kun Torniossa julistetaan joulurauha, mutta sadoista puhutaan. Huh, mitä historian havinaa! Asioita, joita ei tapahdu Kauhajoella...

Me katottiin jouluna aiheeseen kuuluvia tv-sarjoja.

Pakollinen yhteiskuva. :D

Joulunpyhien jälkeen suunnattiinkin yhtä matkaa kohti etelää. Äiti ja Veera meni kotiin, ja mä jatkoin matkaani Seinäjoen asemalta kohti Helsinkiä. Siitä oli tarkoitus jatkaa Köpikseen! Saavuin Hkiin torstain ja perjantain (27. - 28.) välisenä yönä. Koska mun lento lähti vasta seuraavana aamuna puoli seiskan aikoihin, hengailin hetken Helsingin keskustassa Tiinan ja sen kavereiden kanssa. Istuttiin hetkinen jossain paikallisessa, mutta koska oli torstai, Tiinan vika bussi kotiin lähti kahden pintaan, joten silloin meikäkin sit siirty Helsingin lentokentälle (HUOM! Se ei oo enää Helsinki-Vantaa?!?). Siellä sit koomailua ja istumista neljän tunnin verran. Seuran tarjosi itärajan naapurit...

Köpis oli yhtä ihana ku ennenkin♥ Olin siellä seiskan jälkeen aamulla. Koko kaupunki oli jo ihan hereillä ja arska paisto. T-paita ja nahkatakki oli täydellinen yhdistelmä: kylmyydestä ei ollut tietoakaan! Heti kun pääsin rautatieasemalta ulos, pari paikallista herrasmiestä neuvoi mulle tietä. Tovereiden kanssa sitten rupateltiin hetki ja käveltiin yhtä matkaa mun pysäkille. Siinä vaiheessa kyllä jouduin taas toteamaan, että tanskalaiset miehet ON VIELÄKIN mukavia (ja komeita!!!).

Tanskan reissua kesti viikon verran. Siinä ajassa ehdin tavata vanhoja tuttuja: Heta ja Yan (sekä ihana Freya ja piiiiieni Saga), Elina (kiitos tuhannesti majoituksesta♥), Petra, mun au pair -perhe (lukuunottamatta Rasmusta :/) ja Tiina, Tanja, Antonio.... Shoppaillakin ehdin, vaikka aluksi se tuntui aika toivottomalta! Opiskelija-aikana kun ei ole tullut juurikaan SHOPPAILTUA sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pienen kiertelyn ja tsemppauksen jälkeen pääsin tukemaan Tanskan kuningaskuntaa vaatimattomalla omaisuudellani. Löysin muun muassa uuden tuoksun (....oikeasti ekan kunnollisen tuoksun!) ja törkeen makeet kengät! Ja pari muuta juttua................krhm. Jos joskus suunnittelette kaupunkilomaa nimenomaan shoppailumielessä, niin suunnatkaa Köpikseen. Tsajjajaa!

3

Please, kill me♥

Minni ja Mikki -tyynyliinat. Niin SÖPÖT!

Mmm.............

Ihmisten tapaamisen ja shoppailun lisäksi söin paljon (mm. SUSHIA, vihdoin...!), join joka päivä jotain (törkeesti punkkua ja tavallista enemmän mojitoja...), yllätyin 83 senttiä maksavista Breezereistä, näin Pieni merenneito -patsaan, esitin Suomen prinsessaa (taas) ja pääsin seurueeni kanssa ilmaseksi baariin, vietin synttäreitä uv:n ohella, näin hulluja tanskalaisia juoksemassa ilotulitteet käsissä, rakastuin Köpikseen taas vähän enemmän, aloin ikävöidä takaisin ja päätin, että joskus vielä muutan sinne. Se vaan on niin mun juttu!

Vika viikonloppu olikin sit pyhitetty Kauhajoelle. Aikamoinen soppa koko reissu, mutta näinpä tuttuja ja vietin hauskan illan baareissa, sekä yön saunoen ja poreillen. Vähän tuli kärhämääkin, hihi. Mutta hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan! Spessukiitoksen Jennille, tiedät kyllä mistä♥

On meillä Pohjammaallaki komiaa!

Maanantaina tultiin takaisin LUMISEEN Tornioon. Ihanaa. Oma koti ja oma sänky on parasta maailmassa! Eikä ihmisetkään täällä ihan kamalia ole ;)

... mutta pohjosen värit vie voiton.

From Tornio, with love,

Tiia

Joululoma ♥

Huh, se olis sitten ensimmäinen lukukausi takana ja tämäkin vuosi melkein lopussa. Aika on mennyt älyttömän nopeesti, tuntuu että vasta muutettiin Tornioon, vaikka asutaan siellä nyt 5 kuukautta! Kaupunki on tullut aika hyvin tutuksi ja on tullut tutustuttua tosi kivoihin ihmisiin. Ja pakko kyllä sanoa - lappilaiset tuntuvat olevan paljon mukavempia (ja iloisempia) kuin meillä kotona päin. Sitä aina välillä ihmettelee, että mistä tämä kaikki hyväntuulisuus tulee.

Koulusta pakko sanoa sen verran, että kivaa on ollut! Meillä on tänä syksynä ollut tylsät teoriakurssit ennen käytännön kursseja, mutta nyt nekin alkavat olla takanapäin. Tylsistä koulupäivistäkin on selvitty hienosti mahtavien luokkakavereiden ansiosta! Meidän luokalle on kyllä kerääntynyt niin mahtava porukka täynnä ihania persoonia. I like! <3

Olen melko ylpeä itsestäni, sillä olen (aina välillä) jopa jaksanut opiskella. Olen saanut nyt jonkin verran numeroitakin kursseista ja alku näyttää lupaavalta! Koossa on kaksi 4:sta ja kaksi 5:sta (1-5 arvostelulla), eli ei mikään huono saavutus tälläiseltä hajamieliseltä ja vajaan keskittymiskyvyn omistavalta kikattelijalta.

Tänä syksynä/alkutalvena vapaa-aikaa on tullut vietettyä tallilla, kuntosalilla, lenkkeilemällä ja tietenkin yhteisissä illanvietoissa luokkakavereiden kanssa! Koulukin (tai siis sen oppilaskunta) on järjestänyt kiitettävän paljon ohjelmaa, mistä on aina riittänyt puhuttavaa seuraaville viikoille. ;D

Voisin höpöttää tähän vaikka kuinka, mutta en usko että kukaan jaksaa kaikkea löpinääni lukea. Istun tällä hetkellä junassa Millan kanssa menossa kohti kotia. Kotiin matkustamiseen menee aina mukavasti se 6-7h aikaa (vähintään..), mutta on se sen arvoista kun näkee perheen ja kotipuoleen jääneet ihanat ystävät piiiiitkästä aikaa! <3

Ny olis sitten aika joululoman! Oikein hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013! Muistakaa ottaa rennosti :)

♥:llä Sofia & Milla

Maailman parhaat synttärit !

Syysloman jälkeen oli ihanaa palata Tornioon, sillä heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa mun synttärit! Niitä olikin odotettu. Teemana meillä oli ihana 80-luku, koska sen ajan musiikki ja vaatteet on vaan jotain niin kivaa. :) Joku kyllä taisi mainasta, että 70-luvulla oli vielä hauskemmat kuteet, ehkä sellaiset juhlat sitten seuraavaksi?

Sen lisäksi saatiin ihana viikonloppuvieras, eli Kaisa ♥ Harmi vain, että ei ehditty näyttää täältä kaikkea, koska meillä meni niin paljon aikaa juhlien järjestämiseen (ja nukkumiseen... :D). Kyllähän me kuitenki Umpitunneli näytettiin, eikö se riitä? :D

Kaisa ja sen purkan makuiset muffinssit :D

Meidän kasarilookit!

 Juhlat oli ihan parhaat! Meitä oli yhteensä 21 - mun 21-vuotisjuhlilla, eli aika hyvin :3 Tehtiin mun huoneeseen disco, missä oli koristeluita, discopallo ja sellanen valodiscopallo! Eli tunnelmaa löytyi. Sen lisäksi vihdoinkin saatiin asennettua Tiian kotiteatterisarja, mistä sitten soi maailman ihanin kasarimusiikki! Naapureiden mielestä ilmeisesti liiankin kovaa, mutta syytän edelleen Tiian ilmakitarasooloa :D Jonka jälkeen kukaan ei siis muistanut laittaa volyymia alas. Mutta oltiinhan me tietysti naapureita varoitettu lapulla, missä ystävällisesti toivotettiin heidätkin tervetulleiksi kasaritunnelmiin. Olin pikkusen pettynyt, kun ei yhtäkään naapuria tullut :(

Koko juhlaporukka!

Mitä tähän sitten sanoisi.... :)

Iiiihania ystäviä ♥

Oli ihanat juhlat - nyt voi sitten vähän rauhoittua. Vai voiko? Marraskuulle olisi luvassa monenlaista ohjelmaa. Huh. Ei kai se auta, kun nauttia näistä opiskelijaelämän iloista ja ihanista ihmisistä! :)

♥:llä Sofia

Karvaisia kuulumisia by Milla

Hei vain kaikille! Oli kuulemma mun vuoro kirjottaa tähän blogiin, koska noi kaks on niin väsyneitä, ettei ne pysty minkäänlaiseen aivotoimintaan. Ne oli eilen jossain riehumas niiden kavereiden kans, varmaan taas jotkut opiskelijabileet. No eipä se mua niin haitannu, varsinkin kun ne viimeset 3 viikkoa on ollu erikoisen rauhallisia ja viihtyneet melkein kaikki illat kotona.

Mä alan kyllä tykätä elämästä täällä uudessa kodissa. Aluks mä en tienny et mitä ihmettä oikeen tapahtuu ja mihin kaikki kaverit jäi, mut nyt mä oon tajunnu et ei se täällä eläminen oo sen hassumpaa. Varsinkin kun saan syödä kaikki luut ihan yksin! Mun mielestä on myös kivaa, kun täällä ei käy lapsia kylässä, ne on edelleenkin niin pelottavia otuksia. Ja mun uus kaveri Tiia on niin ihana! Se jaksaa aina leikkiä mun kans ja rapsutella mua. Se kyllä välillä moittii mua kerjäämisestä, mut sit kun mä katon sitä oikeen surusilmillä, niin se aina antaa herkkuja! Oon kyllä saanut niin paljon ruokaa, että välillä mietin et meneekö mun linjat ihan pilalle. Mut onneks mä pääsen aika paljon uloskin.

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika hassuja. Täällä oli jotkut lettukestitkin, missä oli hirveeesti ihmisiä. Mulla kävi koirakaverikin kylässä, mut mä en kyllä tykänny siitä, kun se tuli liian lähelle mun sänkyä! Enimmäkseen mä kyllä viihdyin omassa pedissäni, mut välillä kävin syömäs lättyjä ja tutustumas uusiin kavereihin. Yks ilta nuo kaks oli pelaamassa paintballia, eivätkä ottaneet mua mukaan! Mä olisin kyllä voinut lähtee sinne kans ulkoileen. Mut pääsin mä sit viime viikonloppuna juokseen metsään. Käytiin tuolla rajan puolella jossain metsässä, missä meni kaikkia hassuja polkuja ja reittejä. Aluks nuo oli ihan hukassa ja käveltiin ihan mihin sattuu, mut sit lopulta löydettiin perille. Mulla oli kyllä niin kiva päivä, kun pääsin vähän juokseen irti metsään!

Meidän keittiös oli lettukesteillä niin paljon ihmisiä, että mä pysyttelin etäämmällä ihmettelemäs.

Mentin aluks aiva hassuja reittejä kun lähettiin vaeltaan, mut eipä se mua haitannu!

Käytiin tässä leiripaikalla kääntymäs. Meidän uus kaveri Pexi teki nuotion, mikä oli aika pelottavaa. Mä keskityin jahtaamaan lehtiä sillä aikaa. Mut sit kun ne alko paistaa makkaraa niin kävin kans hakees pari palaa!

Huomenna ollaan ilmeisesti lähdös johonkin, koska matkalaukku on jo kaivettu esille, mihin munki tavaroita on pakattu. Mulle on puhuttu Sunesta, että ilmeisesti ollaan menos käymään kotona! Se oliskin kivaa, mun on jo ikävä mun kaikkia kavereita sieltä.

Koiran tuoksuisin terveisin

Milla <3

Nuudelikulhon ääreltä

Hei kaikki!

Teen tähän alkuun pienen tunnustuksen: mulla ei ole mitään ideaa, mistä kirjoittaisin nyt. En kerta kaikkiaan vain keksinyt muuta tekemistä, joten ajattelin päivittää tämän blogin, kun viime kerrastakin on jo ehtinyt vierähtää tovi.

Fiksuna opiskelijana (ja ihmisenä yleensä) menisin nyt nukkumaan, kun KERRANKIN on sellainen ilta, ettei ole oikein mitään tekemistä; ei ole Salkkareita tai BB-jaksoja katsottavana, ei ole mitään analysoitavaa, ei edes tarvi lenkkeillä (EIPÄ). Kaikenlisäksi oon yksin kotona, kun Sofia lähti... ulvomaan kuuta. Tai katselemaan tähtitaivasta. Jotain hurjan romanttista ;) Nyt on vain minä ja nuudelit (jotka ei edes ole vielä valmiina, joten siinä mielessä otsikkokin on harhaanjohtava...).

Kuten aiemmissakin teksteissä mainittu, meidän viime kouluviikot on olleet aika - noh, sanotaanko vaikka, että ytimekkäitä. Molempina viikkoina koulua oli peräti kaksi päivää viikkoa kohden, ja yhdessä välissä meillä oli huimat KUUSI päivää lomaa (=itseopiskelua=lomaa)! Siinä alkoi kyllä vähän masentaa, kun ei hirveästi ollut puuhailtavaa.

Nyt viime aikoina on tosin tullut sellanen tosi sosialisoitunut olo, kun ollaan jouduttu (omg) luokan kanssa puuhailemaan kaikenmoista yhdessä. Edellisviikolla käytiin keilaamassa (siitä on ehkä mainittu..?), viime keskiviikkona suunnistettiin Rastibileiden merkeissä (ouuuu, niistä puhutaan vielä pitkään!), perjantaina pojat (Atte, Joni, Pexi & Teemu) tuli meille syömään ja pelailemaan JA lauantaina vietettiin leffailtaa (jossa en tosin ollut, mutta liityin porukkaan myöhemmin Pikku Berliinin miljöössä).

(Rastibileet on muuten TOKKO ry:n järjestämä suunnistusvivahteinen ja humalanhakuinen ryhmäytymisiltama.)

Rastibileethän meni meidän joukkueelta eli Ville ja Etelän Hetelmiltä juurikin niin kuin pitikin, eli voitettiin koko paska. Palkinnoksi saatiin kassillinen makaronia, hernaria, maissia, tonnikala, jne., mitä näitä ny on! Tiimi veti alusta loppuun asti ihan täysillä, vai voitteko väittää vastaan, jos ilta alkoi räppi-battlella suorassa radiolähetyksessä (jonka tuomarina oli muuten Setä Tamu!) ja päättyi pisimpään vaatejonoon ja nudismin harjoittamiseen Tornion keskustassa (sekä pariin mustelmaan, kuva alla :D)! Eipä tuosta suorituksesta olisi muuta voinut ansaitakaan!

Damagea.

Pexi toi meille torstaina krapularuokaa♥

Perjantaina sitten tosiaan otettiin vähän rauhallisemmin, koska mä ja Sofia ollaan... tittidii.. tipattomalla! Pyydettiin luokkatovereita meille pelailemaan, ja siinä odotellessa keksin, että voitais tehdä jotain ruokaa meidän voittoaineksista. Urheat ritarit saapuivatkin paikalle, ja ilta meni syödessä Pexin tekemää tonnikalakastiketta ja makaronia, pelatessa Bangia ja höpötellessä turhia. Huippu ilta kyllä!

Heja Sverige, sanoi Atte!

Bang! Bang!

Herrrrkkua, kiitos Pexi!

Nyt ollaankin sitten back to business. Tällä viikolla koulua on NELJÄ päivää ja mitä nyt kahden päivän aikana oon laittanut merkille, alkaa tää pikkuhiljaa tuntua koulunkäynniltä! Kelepaa! Tuntuu viikonloppukin sit taas siltä itteltään♥

Omm nom nom.

Perjantaina meillä on luvassa lättykestit, joihin sain idean eilen, kun erään keskustelun saattelemana aloin paistella lättyjä. Oli ihan pakko testata Saksassa bongattua tyyliä laittaa Kinder Maxi -patukkaa lätyn sisälle, ja - ou nou - voitte kuvitella miten HY-VÄÄ se oli! Toivotaan, että perjantaina joku muukin innostuu niistä ku vain minä. :p

Nyt jes, nuudelit on valmiita! Siirryn nyt oikeasti niiden ääreen ja lähetän tämän eeppisen teoksen bittiavaruuteen 8)

From Tornio with noodles,

Tiia

+ tottakai pari kuvaa loppuunkin :--)

Aurinko laski aikoja sitten.

Töitä!

Yllätys kameralaukussa.

Let's Zumba.... #%¤?=!

Ensimmäisestä Zumba-tunnistani on nyt noin puoli tuntia. Olen pyöräillyt sen jälkeen kotiin ja syönyt hyvin. Olen siis suurinpiirtein neutraalissa tilassa, joten pystyn antamaan selkeän ja todellisen mielipiteeni tuosta kaikkien aivosopukoihin tunkeutuneesta kropanhetkutuksesta, joka on maustettu energisellä musiikilla. Yritän katsoa tilannetta monelta eri kantilta; antaa arvion, joka ei teilaa eikä myöskään tuo lajia suhteettoman hyvään valoon.

Kaikki ne, jotka ovat autuaan tietämättömiä tästä lajista, suosittelen tutustumaan esim. Wikipedian artikkeliin (Zumba - Wikipedia), josta luojan kiitos puuttuu kaikki se energisyys, joka voisi välittyä esimerkiksi videon muodossa. Jos kuitenkin haluatte päästä osaksi tätä "uskonto"kuntaa, suosittelen menemään paikanpäälle oman kotikunnan Zumba-tunneille, ja toteamaan mistä tässä on oikein kyse.

Ja nyt, suon itselleni hetken. Zumbasta irtautumis -hetken.



VITTU MITÄ PASKAA!!!


Siis.. mä en voi sanoin kuvailla minkälainen fiilis mulla oli, kun olin tunnin ajan tehnyt ittestäni täydellisen pellen ja reivannu sydämeni kyllyydestä. Mä en oo ikinä ollut noin VIHANEN urheilusuorituksen jälkeen. Uskomatonta! Mä oon aivan sanaton. Lähinnä siis sen takia, että miten tuosta on oikeasti voinut tulla joku maailmanlaajuinen hittilaji! MIKSI?!

Jo ennen tuntia ajatukset oli vähän hajanaiset; mennäkö vai eikö. Olin koko päivän ollut sisällä ja muutenkin laiskotellut, joten jotain oli tehtävä. Tunnille oli menossa muitakin tuttuja, ja olihan se ilmainen, joten ei muuta kun kamat kasaan ja kohti koulua. Siinä salin lattialla istuskellessa oli vielä sellanen semi-ok-olo, ajattelin, että "eihän tää nyt voi paha olla!" Sitten - noustiin ylös, musiikki alkoi soimaan ja ohjaaja (vai voiko sitä sellaiseksi sanoa?) alko tekemään ihan uskomattomia liikkeitä! Mä menin heti sekasin. Ja olin koko tunnin aivan pihalla.

Mä oon entisenä naisvoimistelijana (voi kauhee, ei kukaan voi tuota uskoa :D) ja aktiivisena koululiikunnan harrastajana tottunut siihen, että aina tunnin, uuden liikkeen tai koreografian alussa se käydään YHDESSÄ LÄPI, että ne hitaimmat ja ekaa kertaa liikkuvatkin tietää, mistä on kyse. VAAN EI NYT. Heti vaan samantien jalkaa ylös, kättä solmuun, pää pyörälle ja selkä vinoon. Ja aina kun pääsit edes vähän jyvälle liikeestä, vaihdettiinkin jo seuraavaan. Miten edemmäs tuntia mentiin, ja mitä enemmän "ohjaaja" hymyili ja oli niin helvetin pirtee pelkästä liikkumisen ilosta, sitä vihasemmaksi mä tulin. Kesken en tietenkään jättänyt, vaan ihan tutkimusmielessä ja sisulla loppuun asti.

Syke mulla ei kyllä kamalasti päässyt nousemaan koko tunnin aikana. Tämän uskon kyllä johtuvan siitä, että en vain yksinkertaisesti pysyny ohjaajan perässä, joten jouduin suhteettoman paljon vaan "seisoskelemaan" tai yrittämään jotain sinnepäin-liikkeitä. Joten siinäkin mielessä vähän turha reissu. Toisaalta... taisin tunnilla Sofialle sanoa, että mulle riittää, et mä katon sitä ohjaajaa, niin syke nousee :D Oli ne jotku liikkeet kyllä sen verran kuuuumia, että huh!

Mitähän muuta mä vielä osaisin sanoa... yks harminpaikka oli se, etten ottanut kameraa mukaan. Meikäläisestä olis nimittäin saanut niin hyvää materiaalia, ettette uskokaan. No, onpa nyt tuotakin kokeiltu, ja jatkossa voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että "ei, en pidä zumbasta enkä aio enää ikinä harrastaa sitä. En i-k-i-n-ä." Toivon kovasti, että joku ahkera zumbailija jättää mulle tänne kommenttia, että voisin saada edes vähän jotain erilaistakin näkökulmaa tähän asiaan! Oon nyt niin vihanen, etten kykene positiiviseen ajatteluun.

Nyt kun tässä on näitä ekoja kertoja (kuntosali, paska-zumba) ollut, niin vois jatkaa samalla linjalla ja kokeilla taas jotain uutta! Ehdotuksia otetaan vastaan! Ainoana vaatimuksena opiskelijan budjetille sopiva laji.

Nyt mä meen lenkille. Siellä sentään saa kuunnella millasta musiikkia haluaa ja tehdä sellasia liikkeitä ku osaa. Helvetti.

From Tornio, with not-so-much-love,

Tiia

Sadepäiväterveisiä!

Jos sitä pitkästä aikaa kertoilisi kuulumisia! Viime kerrasta taitaakin olla aikaa. Ollaan niin nautittu täällä elosta, että ei paljon blogia ole tullut päivitettyä. Ollaan nyt neljä päivää oltu "lomalla" ja pari päivää vielä jäljellä, kunnes torstaina paluu koulunpenkille. Virallisesti nämä taitaa olla itseopiskelupäiviä, mutta voivatko nämä olla, jos ei ole mitään tehtäviä? No, ehkä se raadanta joskus alkaa!

Viikko sitten tähän aikaan makasin onnellisena olohuoneen lattialla ja nautin tilasta! Viikonloppu meni melko ahtaissa (mutta ihanissa!) tunnelmissa, kun kaksiossamme oli kahden hengen lisäksi viisi vierasta kotoa. Isosiskoni, isoveljeni, veljenpoikani ja pikkusisarukseni tulivat meille koko viikonlopuksi kylään ja kyllä se olikin ihana nähdä perhettä! Lauantaina kävimme aamusta Ranuan eläinpuistossa katsomassa jääkarhua + paria muuta vähemmän merkityksellistä otusta. Pöllöt eivät niin kiinnostaneet, mutta karhut olivat kyllä suloisia, niin jää- kuin ruskeakarhutkin. Alla muutama kuva suosikeistani!

Nämä otukset valloittivat sydämmeni!

Jääkarhun "pentu" :)

Nalle osasi mennä piiloon!

Iltapäivällä käytiin ostoksilla Haaparannnassa. Muiden kiertäessä kauppoja, päätin jäädä veljenpoikani kanssa Candy Worldissa olevaan Leikkimaailmaan, vaikka lipun hinta kieltämättä hiukan kirpaisi! Jälkeenpäin ajateltu se oli kyllä sen arvoista, veljenpoikani nautti koko ajasta mitä leikkimaailmassa oltiin ja itse ainakin olin ihan poikki parin tunnin kiipeilyn, pujottelun, ryömimisen, konttaamisen ja laskettelemisen jälkeen. Kaikkia ratoja ei ehkä oltu ihan suunniteltu meikäläisen mittoihin, mutta Santtu vaati että tulen hänen kanssaan, eikä sille ihanuudelle voi kielteistä sanaa sanoa! :) Auringonlasku käytiin tietenkin katsomassa Kukkolankoskella! Sitten vielä päivän päätteeksi ohjelmassa oli baarikierros! Tiedätte varmaan, missä tunnelmissa sunnuntai sitten meni.. :D

Perheen vierailu antoi ihanan paljon energiaa. Tai kyllä sillä ainakin ne huimat kaksi koulupäivää jaksoi opiskella! Viime viikolla oli kyllä paljon muutakin ohjelmaa, kävin nimittäin kahdessa työhaastattelussa! Ensimmäinen haastattelu oli Kemissä (työpaikka siis Torniossa, mutta jostain syystä jouduin käymään Kemissä haastattelussa) ja kyseessä oli minulle ihan uusi juttu, nimittäin ryhmähaastattelu. Ehkä se työnantajien mielestä on kätevää, mutta itse en kyllä tykännyt. Päätin kuitenkin ottaa ilon irti siitä, että olin käymässä Kemissä ja luokkakaverini Joni tulikin minulle esittelemään Kemin ihmeellistä maailmaa! Ei se hassumpi paikka ollut, mieleen jäi etenkin ihana vaaleanpunainen kirkko, kaupungintalon kattoterassi (13:ssa kerroksessa!) sekä satamassa ollut baarilaiva (tai vastaava :D). Tässä siis muutama kuva Kemistä:

Näkymää kaupungintalon kattoterassilta.

Kemin kirkko..

..on niin söpö! :)

Tässä se ihana laivabaari tms :D

Ollaan Tiian kanssa pari kertaa käyty nyt kuntosalilla. Ihan mukavaa liikuntaa ja ihanaa, että tuntee jotain tehneensäkkin! :D Huomenna ajateltiin mennä kokeileen zumbaa! Meillä on aika paljon ilmaisia liikuntamahdollisuuksia täällä, että toivottavasti vaan jaksan käyttää niitä hyödykseni. Voin sitten syyslomaviikolla kuukauden päästä mennä käymään kotona himourheiljana. ;D Tai sitten en.

Tämän viikon kohokohta taitaa olla keskiviikon baarirastit! Se on kaikille aloitteleville opiskelijoille suunnattu tapahtuma, missä suoritetaan rasteja joukkuessa ja eniten pisteitä saanut joukkua tietenkin voittaa. Palkinto on kyllä ainakin itselleni mysteeri, mutta kyllähän sitä voittoon tähdätään ihan vain silläkin perusteella, että kun ego ei kestä häviämistä :D Siispä keskiviikkoa odotellessa!

❤:llä Sofia

Viikonloppu!

Koska Tiia kertoi jo meidän koulupäivistä (mistä ei tosin vielä ole paljoa kerrottavaa), niin minä päätin kertoa meidän ihanasta viikonlopusta! Meidän viikonloppuhan tavallaan alkoi jo perjantaina, milloin ei ollut koulua vaan etätehtäväpäivä. No minä ainakin tein omani jo torstaina, eli perjantai meni aika lailla chillaillen ja illalla ruokaostoksilla käyden. Milla oli meidän mukana Prismassa, missä se kävi testaamassa sitä koirahäkkiä (kts. aikaisemmat tekstit!). Milla meni hyvin häkkiin ja rauhassa sinne jäikin odottamaan, mutta kyllä se hyppi puoli kotimatkaa siitä ilosta kun pääsi sieltä pois. Illalla leivottiin Tiian kanssa mokkapaloja! Niitä taitaa riittää vielä koko ensi viikoksi, vaikka aika paljon niitä jo viikonloppuna syötiinkin.

Jee ensimmäinen leivos meidän uudessa kodissa!

Nam nam :)

Lauantaina lähdettiin käymässä Ruotsin puolella ostoksilla. Tiia on puhunut monta viikkoa siitä, kuinka hänen on pitkän aikaa tehnyt mieli sushia. No pakkohan meidän oli sitten käydä hakemassa sushkiainekset!  Erehdyttiin myös käymään Candy World:issa, missä erehdyttiin ostamaan irtokarkkeja! Ei ilmeisesti olla vielä opittu tähän opiskelijabudjettiin.

Tiia making sushi.

Sushirulla.

Meidän illallinen :)

Illalla lähdettin tosiaan käymään umpparissa Hanskun ja Tiian kanssa! Me taidettiin kuitenkin olla niin täynnä sushia, että juoma ei oikein laskenut ja oltais oltu valmiita menemään nukkumaan jo ennen 12! :D Mutta oli kuitenkin mukava ilta eikä aamulla ollu edes yhtään huono olo. :)

Sunnuntaina lähdetiin käymään Hyväntekeväisyyden varastolla, jossa jaettiin opiskelijoille tavaraa ilmaiseksi. Kastuttiin matkalla kyllä aika mukavasti, kun vettä tuli taukoamatta. Mutta reissu oli kuitenkin sen arvoinen, sillä löysin kivat verhot huoneeseeni ja pari muutakin mukavaa. Samalla reissulla eksyttiin katsomaan karvattomia kissoja yhden kasvattajan luokse! Siellä oli juuri luovutusikäinen kissanpentu vailla kotia. Se oli ehkä suloisin otus mitä oon ikinä nähnyt! Ei meinattu malttaa lähteä sieltä ollenkaan pois, kun ne kissat olivat niiiiiin suloisia ja seurallisia. Kotimatka sitten höpötettiinkin vain, että mitä kaikkea voitais tehdä että saatais kerättyä rahat siihen kissanpentuun... :)

Siinä mun uudet verhot! Ihan kivat ilmaisiksi :)

Tässä kuvan sen rotuisesta kissasta, mitä käytiin tänään kattomassa! Eikö oo suloinen!

Ensi viikolla olisi luvassa lisää opiskelua, haaveilua karvattomasta kissasta, ratsastusta ja mikä parasta! Saadaan viikonloppuna vierata kotoa! Eniten odotan että näkisin veljenpoikani, koska alkaa olemaan niin hirveä ikävä! Kyllä sen ajatuksen voimin jaksaakin sitten opiskella ahkerasti koko viikon. :)

❤:llä Sofia